torstai 23. lokakuuta 2014

Lepoa

Näin viime yönä tosi outoa unta. Minulla oli ihan hirveän monta koiraa. Joku niistä oli aina hukassa, ja vei aina hetken tajuta, mikä. Vaikka autossani oli kolme koirahäkkiä, koiria oli vaikea saada mahtumaan sinne. Kun yritin lajitella koiria järkevästi häkkeihin, ne muuttuivat yht äkkiä täysin luontevasti sukkapareiksi.

Huh huh. Olikohan alitajunnallani tässä jokin viesti...?


Kani ja Karon Hera.

Me ollaan nyt oltu melkoisissa lomatunnelmissa ja lenkkeilty vaan ihan hulluna. On hauska huomata, että vaikka liikuntaa tulisi koirillekin vaikka kuinka, aina ne vaan kaipaavat tekemistä myös pääkopalle. Juokseminen on ollut taas ihan parasta, ja koirat ovat jaksaneet hyvin mukana. Haastettu keho, haastettu mieli: tyytyväinen koira (- ja ihminen).

Paitsi että mun aivot ovat olleet kyllä totaalilevossa opiskelusta. Ei sitä edes tajua, miten tuollainen ei-fyysinenkin tekeminen rasittaa, varsinkin tällaista joka asian stressaajaa. Kun siihen kylkeen laitetaan vielä kisat, treenit ja tavoitteet sun muut, joita on tässä aika aktiivisesti pyöritelty, on tekemistä riittänyt. Ja toisaalta hyvä niin.

Siitä puheen ollen, rakkaan pikku pystykorvashelttini ensimmäinen ja viimeinen näyttelydebyytti siirtyköön johonkin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kani on pudottanut reilun viikon sisällä kaikki pohjavillansa, enkä viitsi edes suunnitella yhdenkään missituomarin järkyttämistä shetlanninpulloharjakoirallani.

Joten me taidetaan keskittyä nyt olennaiseen eli ensilumesta nauttimiseen. Oli jo aikakin, nythän on jo melkein Joulu! (;



Kani vei Toya-raukan kepin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita. (: