Nyt se on sitten vihdoinkin ohi - mulla meni tiistaina inssi läpi, ja vaikka ekologisuus on hyvästä, niin kyllä tekee hyvää myös sanoa vihdoinkin hyvästit joukkoliikenteelle... Ei sillä, ettei bussit kulkisi, mutta monesti on tullut pysäkillä pimeässä kaatosateessa värjötellessä mietittyä, että miksiköhän täällä aina jaksaa kykkiä... Illalla sitten jo ajelin Kanin kanssa aksatreeneihin, hitaasti sohjon keskellä. Mikä vapaus!
Ajoluvan lisäksi kortilla on ollut myös aika, taas jälleen. Blogiin ei ole tullut kirjoitettua jo ihan siitä syystä, ettei ole, mitä kirjoittaa. Sitä samaa, kontaktien depistelyä ja saamattomuutta. En voi mennä kisoihin, koska kontaktit. En jaksa treenata, koska ei kisoja. Logiikkaa? :D
Aksa tuntuu muutenkin junnaavan paikoillaan. Ei ole energiaa, en saa tarpeeksi draivia ja en keskity. Treenit on kyllä olleet tosi hyviä, mutta tuntuu, ettei mitään uutta irtoa, ja kun irtoaa, en ota siitä kiinni. Luulen, etten saa mitään uutta, vaikka oikeasti vaan junnaan mukavuusalueellani. Tuntuu, etten saa juosta tarpeeksi, ja sitten kun saan, en jaksa.
Se siitä angstista sitten, taas hetkeksi. Jotain hyvää sentään viime treeneissäkin oli, koska Kanilla oli yksi tosi hyvä puomi. Oon treenannut kotona sisällä kontakteja (liian vähän, mutta silti) juoksuttamalla Kanin ensin kirjan päälle 2on2offiin ja siitä nopealla vapautuksella etupalkalle. Ehkä se on tosiaan toiminut.
Ja ehkä mun pitäisi vaan ilmota koirat kisoihin ja Kani vaikka vaan hypärille. Jos se vaikka siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: