maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pieniä iloja

Ensinnäkin, olen pahoillani uudesta otsikkokuvasta. Se ei vaan toimi. En myöskään tajua, missä vaiheessa kuvan laatu romahti. Uusi on kuitenkin parempi kuin edellinen Paintilla kiireessä väkerretty luomus, joten kestettäköön. Vähän kerrallaan. :)

Sitten pieniin iloihin. Flunssa on estänyt lähes kaiken liikunnan viime viikolla, mutta nyt alkaa hellittää. Sain vihdoin aikaiseksi ostaa uudet kengätkin, joten kova hinku olisi jo päästä juoksemaan. Uudet lenkkarit ovat minulle kuin yhdistetty joulu ja syntymäpäivät pienelle lapselle. Vähän ylipronaatiota oli, mikä oli odotettavissa, joten mukaan tarttui Asicsin Gel Trainer 19 -kengät lievästi tuettuina. Edelliset kenkäni olivat neutraalit New Balancen 1080 V3:t, jotka ovat olleet ihan täydelliset kengät. Liimaukset alkavat kuitenkin jo rakoilla, enkä ota sitä riskiä, että kengät alkaisivat hajota kriittisillä hetkillä.


Puolimaraa silmällä pitäen kaikki alkaa siis olla aikalailla kunnossa. Järjestettävänä on vielä vaatetus, tankkaus ja musiikki, ja tietysti uudet kengät pitää sisäänajaa. Tärkeintä on nyt päästä pian takaisin juoksurytmiin ja pysyä terveenä. Aijon tehdä kaikkeni hyvien juoksufiilisten eteen.

Agilitylle on toisaalta ollut nyt hyvin aikaa. Kontakteja on nyt ihan oikeasti työstetty, kumppariagilityna pihalla ja villasukka-agilityna hallilla. Kanin kanssa keskitytään saamaan laukkaa puomin alastulolle. Olen vihdoin keksinyt, miten palkkaus toimii parhaiten, mutta lopputuloksestahan ei ole vielä takeita. Jos ei yritä, ei saa koskaan tietää, mihin voisi päästä! :) Momon kanssa pitää treenata kontakteja osana rataa ja myös niin, että on sekä etupalkka että ohjaaja näkökentässä (häiriö).

Kontaktit on muuten älyttömän hyvä treenattava asia silloin, kun on vähän aikaa. Toistoja tarvitaan toki paljon, mutta yhteen treeniin niitä ei ainakaan minun koirieni tapauksessa kannata kovin montaa tehdä. Aikaa treeniin menee siis tosi vähän, ja näitä on hyvä treenata myös ihan kotioloissa. Syvempiä kontaktipohdintoja kirjoitan vielä joskus tulevaisuudessa. Ei ole sellaista innovaatiota, jota en haluaisi kaikkien koiraihmisten (ja muiden pahaa-aavistamattomien uhrien) kanssa jakaa!


Tästä eteenpäin blogi jää tauolle kuukaudeksi. Sen jälkeen on enemmän aikaa treenaamiseen, muuhun koirien kanssa puuhailuun ja niistä kirjoittamiseen.

Ihanaa kevättä kaikille!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Unissajuoksija

Nyt se on tehty, hyi kamala. Ilmoittauduin sunnuntaina HCR:lle. Olin tarkoituksella jättänyt ilmoittautumisen viimetinkaan, jotta näkisin, miten lonkka kestää treenin. Suurempia ongelmia ei ole ollut, joten tekosyitäkään ei ollut. Sunnuntaina juoksin myös ajallisesti pisimmän pitkikseni ikinä, 2 h / 15 km, joka meni todella kevyesti, joten hyvillä mielin laitoin ilmon menemään.

Ensimmäisestä puolikkaastani on siis kyse. Nyt fiilikset vaihtelevat innostuneesta kammotukseen ja ärsytykseen siitä, että piti mennä valitsemaan mokoma massatapahtuma. Heti maanantaina olin tietysti myös kauheassa flunssassa, joten saa nähdä, pääseekö tällä viikolla ollenkaan juoksemaan.

Agitreenejä ei tietenkään jätetä väliin, jos ei ole ihan pakko. Kävin ostamassa pussillisen lihapullia ja pyhitin treenin pelkille puomin kontakteille, vaikka vuorossa olisi ollut ihana luukutusrata. Ennen en olisi varmaan voinut vastustaa kiusausta. Nykyään olen viisaampi.

Kontaktitreeni teki hyvää, tietysti. Meillä on Kanin kanssa kesään asti aikaa treenata vain ja ainoastaan kontakteja, jos niin halutaan, ja en aijo kisata yhtään agirataa, ennen kuin olen tyytyväinen. Testattiin Ninan kanssa ennen puomin alaosaa vapauttamista (koira saa siis juosta vaikka loikalla loppuun), ja vaikka nopeutta tuli, ei Kani ainakaan noilla toistomäärillä uskaltanut jättää 2on2offia tekemättä. Liian kiltti ja tunnollinen koira. Lelupalkka olisi ehkä tuohon tarkoitukseen ollut parempi, vaikka aijon käyttää myös aikaisempaa enemmän namipalkkaa kontakteilla.


V i e l ä   t ä s t ä   e l ä m ä s t ä
En voi juosta, puhua pitkään tai laulaa, mutta siihen nähden olen hyvin tyytyväinen. Hartiani paukkuvat, koska haluan osata kaiken. Löysin eilen kirjastosta Yonan Vaikenen laulaen. Pidän siitä, kun ihmiset tunnistavat jo kaukaa ja heilauttavat kättä.