Mämmikarkelot

= Perinteikkäät kahden päivän pääsiäisagikisat Joensuussa

Kanin ekat startit on siis takana, enkä oikein tajua sitä vieläkään. Milloin toivottomasta möllikaahottajastani tuli ihka oikea kisakoira?

Joka tapauksessa, Kani oli aika hieno. Kontaktit oli huonot, mikä taisi olla odotettavissa kun ne ei ole kunnossa, ja keinulta lensi yli ja pelästyi. En laittanut sitä sinne uudelleen, ja treeneissä oli taas reipas. Kappas kakaraa, kun alkaa kestää tätä julmaa maailmaa... (; Enemmän virettä olisi myös voinut olla kaikilla radoilla, meni jotenkin vähän hissutteluksi, ja kontaktien epävarmuus ja oma väsymys edesauttoivat tietysti asiaa. Oma ohjauskin oli sellaista huiskimista ja hutilointia. Mutta kaikki kepit se teki hienosti! Tokalta radalta tuli sitten nollavoitto. Varmistelua tosin tolla radalla huimasti, takaaohjausta koko alku, ja tuntuu, että päästään kunnolla vauhtiin vasta loppusuoralla. Silti; mitä ihmettä, nyt sillä on sitten luvakin. En tosiaan tajua.

Ai niin, ja Kani on selvä medi. Ihan kokonainen sormi mahtuu säkän ja mitan väliin, ei se ole lähelläkään maxia. Rrrrrrakastan sitä tuomaria!!

Seuraavana päivänä starttasi Goldie. Radoilla oli haastetta, niinkuin tietty kolmosissa pitääkin, ja tehtiin ihan hyviä ratoja, sitten siellä vaan oli niitä sössejäkin. Vikalta radalta saatiin nolla, mutta taas se fiilis, että täh, oliko se muka nolla. Oli oli, ei kuulemma tuomarin käsi noussut.

No ei perhana vie ollut nolla. 0,66 sekuntia. Yliaikaa. Nokun siinä oli se niisto alussa joka levähti. Ja takaaohjasin yhden kohdan, vaikka olisin kerennyt edelle. Poispäinkäännös levähti. Ja sitten siltä kontaktilta en vapauttanut heti. Ja olis pitänyt pyörittää siihen muurille, olis ollu nopeampi. Ja sitten kun koirat haukkui yöllä, niin ei voinut nukkua ja olin niin väsynyt, ja sitten tyhmiä ohjausmokia. Seliseliseli.

Goldien kanssa oli kuitenkin ihana mennä, voi että, miten se nauttii.

Koiriin olen tosi tyytyväinen, mutta en taaskaan tehnyt itse parasta. Kai se nyt jotain kertoo, että kehtasin laittaa vaan noi parhaat radat... Viime aikoina oon ollut jotenkin tosi väsynyt. Yleensä yritän vaan hulluna juosta, mutta nyt oon treeneissäkin ruvennut laiskottelemaan. Se ei toisaalta näy, koska Kani työskentelee melkein paremmin kaukana musta, mutta silti, en tosiaankaan tee parastani. Ja yleensä rataantutustumisessa katson radan läpi ja sen jälkeen juoksen sen läpi, täysillä, monta kertaa, niin, että se on melkein raskaampaa kuin itse suoritus. Nyt mietin vaan että loppuispa tää jo, enkä jaksanut edes hölkätä. Blogiakaan en oo jaksanut päivittää. Ihme agilitykaamos, ehkä tää tästä, kun kesä tulee lähemmäs.

Okei, kyllähän mä itsekin ohjasin ihan hyvin, mutta ihan hyvin ei riitä. Superisti riittäisi... (:

Koko jengi koirapuistossa riekkumassa. Oikealta vasemmalle Kani, Moona, Rasse, Sulo & Goldie.

Viikon agilitytreenipäiväkirja

Kani on nyt ilmoitettu ekoihin kisoihinsa pääsiäisenä Joensuussa (Mämmikarkelot<3), wau. En taida edes vielä tajuta asiaa. Eihän pikku-Kani mitään vielä kisaa, sehän on niin pieni vasta eikä osaa muuta kuin juosta putkeen. Tulostavoitteita ei voi ajatellakaan, kun suoritusvarmuus on mitä on. Mutta toisaalta se on tosi hyvä juttu, koska en haluaisikaan laittaa hirveitä suorituspaineita heti ekoihin kisoihin. Eikä kisapäässä muutenkaan ole tilaa tulostavoitteille. Toinen hyvä juttu tässä on se, ettei tule kiusausta treenata vielä vähän keppejä varmemmiksi ja vielä vähän kontakteja nopeammiksi – eli ei päästäisi koskaan kisaamaaan.

Muutenkin olin Goldien kanssa paljon armottomampi silloin kun se oli kisavalmiuden kynnyksellä. Pienetkin virheet estesuorituksissa (esim. silloin kun Goldie jätti vikoja keppejä väliin hakiessaan edessä olevaa hyppyä) häiritsivät, ärsyttivät ja ketuttivat. Nykyään, kun Kani jättää vikat kepit väliin, ajattelen vaan maailmanrauhaa. Ihanaa silti, että Kanikin on tullut tässä asiassa vastaan, ettei mun pieni ärsyyntyminen häiritse sen työskentelyä enää samalla lailla.

Tavoite kisoihin on, molemmilla koirilla, että koirilla on hauskaa (varmasti), mulla on hauskaa (melko varmasti), me tehdään parhaamme (melko varmasti) ja saadaan arvokasta kokemusta (varmasti). Nään itse kisaamisen mahdollisuutena testata oman koirakon ominaisuudet ja nähdä ikäänkuin kokonaiskuva vahvuuksista ja heikkouksista. Yksi kisarata ei tietenkään tätä täysin kerro, mutta niin hyvin kuitenkin, että yleensä paljon treenattavaa ja ajatuksia omasta paketista tarttuu käteen.

Kani vakiotreeneissä hallilla tiistai 27.3.

• Tosi hyvät jaakotukset, tosin ne toimii Kanilla yleensäkin hyvin, kun siinä pääsee jarruttamaan ja kääntämään koiraa vahvasti kropalla. Mutta jotain osuutta hyviin jaakotuksiin on varmaan meidän jarrutus- ja haltuunottotreeneilläkin.
• Ennakoiva valssi myös hyvä, mutta vaatii vieläkin hienosäätöä, pitäis saada hidastaminen ennen hyppyä omalla liikkeellä vielä selkärankaan.
• Kasasi itsensä kepeille tosi hyvin, ja keppejä tehtiin myös aika paljon.

Kani & Goldie hallilla torstai 29.3.

...koeviikon ensimmäinen vapaapäivä: herätyskello soi kuudelta treenaamaan...

• Jarrutuksia suoralla linjalla välistävetoon. Välistävetohyppyjen takana oli vielä putki vetämässä koiraa, joten varsinkin Kanilla joutui todella miettimään, miten jarruttaa. Kanilla aluksi tökki, mutta teki tosi nättejä kun vahvistin jarrutusta. Jopa Goldien kanssa tämä oli vaikeaa, eli ilmeisesti mun hidastuskäskyt olivat myöhässä ja rytmitys rempallaan. Näitä pitäisi treenata siinä missä irtoamistakin, että rytmitys jää omaan selkärankaan ja suhina koirien aivoihin.
• Vippauksia. Kanilla vino rima, mutta ei koonnut ja kääntynyt niin hyvin kuin olin ajatellut vaan levähti enemmän tai vähemmän. En jäänyt hinkkaamaan. Goldielle nämä ovat helpompia, kääntyi superhyvin vinon riman kanssa, ja hienosti myös normaalilla. Luki myös paremmin niitä kuin ennen (Kani lukee näitä paljon paremmin). Yleensä Goldie levähtää siksi, että ohjaan huonosti, mutta nyt tämäkin oli ilmeisesti kohdillaan, ja tuntui tosi hyvältä myös.
• Putkeen irtoamiset. Kanin kanssa fiilisteltiin vaan vähän (video). Goldien kanssa väliä putkeen 5-10 m, irtosi kyllä, muttei niin itsenäisesti ja täysillä kuin olisin odottanut. Tätä pitää miettiä, ehkä pitäis laittaa targetteja putkien suille. En ymmärrä miksi Goldie ei tykkää putkista, mutten toisaalta ymmärrä miksi Kani rakastaa niitä niin paljon...
• Keppejä. Kanin kanssa perusvahvistamista, muutaman kerran skippasi vikat kepit, mutta se on ihan okei. Suurin osa kuitenkin meni oikein. Tein myös helppoja takaaleikkauksia, eikä ottanut mitään häiriötä. Pitäis treenata omilla kepeillä vielä sitä, että pidän oman juoksurytmin koko ajan tasaisena, ja muutenkin lisäillä häiriöitä kun omat kepit on helpommat. Oikeilla hallin kepeillä joutuu kuitenkin vielä ikäänkuin varmistelemaan, että saa oikeesti niitä hyviä toistoja. Goldien kanssa ensin kepeillä pysymistä, vaikka juoksen täysiä eteenpäin, ja myös persjättöjä. Pari kertaa lähti kesken, mutta tiesin jo juostessani, että oli liian vaikeaa. Siistiä, että voisin oikeasti tehdä näitä jo kisoissakin, katsotaan... Tein myös jyrkkiä takaaleikkauksia, jotka olivat todella ruosteessa. Pitää treenata. Uskon, että olen vielä joskus onnellinen siitä, että ne on kunnossa.
• Kontaktit. Kanilla aika kesken. Tai siis, kun targetilla on namia, menee kyllä täysillä alas, mutta muuten hidas. Luulen, että palaan taaksepäin, oma diagnoosini on, että targetit on otettu liian aikaisin pois – Goldiella oli sama ongelma kyseisestä syystä. Lelutargetteja en muistanut testata, pitää ehdottomasti kokeilla, koska mulla on jotain muistikuvia siitä, että niillä olis saanut hyviä tuloksia. Ja lelulla saa tietty enemmän kaasuakin. Kokeilin myös vapauttaa narupalloa heittämällä tyhjältä targetilta, mutta ei ainakaan muutamilla toistoilla vaikuttanut mitenkään. Mutta pitää tutkia asiaa ja kysellä ihmisiltä vinkkejä. Goldiella tein ihan vaan muutaman, jotka oli ok.
  
  
  Tässä pientä videota Kanista. Nauratti kyllä, kun ekan kerran katsoin noita keppivideoita; Kani on opettanut häntänsäkin pujottelemaan... (:

Kani agilityakatemialla maanantai 2.4.

Tämä oli ihan uusi kokemus minulle ja koiralle, ja positiivinen sellainen! Mennään kyllä varmasti uudestaan.

Oma ohjaus ei mielestäni ollut ihan sillä tasolla kun se on, mutta toisaalta sählääminen on helppoa uuden kouluttajan silmien edessä. Radan alkuosalla en aluksi saanut ohjattua Kania kolmoshypylle, ja sitten sinkosi tietysti A:n alle putkeen. Putki-kontaktieste-erottelut on kyllä muutenkin ihan ruosteessa Kanilla, mutta se selviää kyllä silloin kun itse olen skarppina ja ohjaan. Myöhemmin radalla tuli sama putki-A-erottelu vaikeammasta kulmasta, ja sitä työstettiin myös. Mulle on ihan uusi asia, että Kani hakee myös kontaktiestettä, vaikka onkin putkihullu. Kani hakee ja varsinkin lukitsee esteitä vähän eri tavalla kuin Goldie, vaikka täytyy kyllä sanoa, että Goldiekin on mennyt parempaan päin ja saan usein tuntea itseni idiootiksi, jos joskus ajattelen, että se on kädessä niin hyvin hämäysesteiden lähellä.

Muuten Kanin ratatyöskentely oli mielestäni kiitettävää, vähän paremmin se pitäisi vielä saada tulemaan käteen. Meidän koirakkomme vahvuuksia taitaa olla juurikin sellainen perusratatyöskentely, Kani irtoaa ja hakee esteteitä hyvin ja osaa tekniikoitakin aika hyvin. Tätä tasoittaa oma sähläämiseni. Ainakaan en enää häpeä huonoa radanlukutaitoani. Ei ole oikotietä onneen, kisaa, treenaa ja mieti...

Peruspakettiin esteosaamisen kohdalla en ole Kanin kanssa vielä läheskään tyytyväinen, ja tähän aijon panostaa enemmän sitten kesällä. Suoraan sanoen agihallin puomi on niin liukas, että joka kerta, kun olen treenannut nopeutta Goldien puomiin ja innostanut sitä, se on liukastunut ja pudonnut. Kesällä on tietysti muutenkin aikaa, nyt talvella ei viitsi lähteä hallille vain tehdäkseen muutaman kontaktin.

Videolla pätkiä radasta, mitä ehdittiin tekemään. Jotenkin koomista, miten pienissä pätkissä se on... :D

Puomin kontaktit

Näihin olin toivonutkin vinkkiä, koska koen puomin kontaktin varsinaiseksi ongelmakohdaksi. Kisoissa katsellessa tuntuu, että harvalla koiralla on kontaktit ihan siinä ideaalikunnossa, joten aijon todellakin paneutua tähän ja ymmärtää mahdollisimman monen eri ihmisen tapoja työstää niitä.

Työskentelytapa kontaktilla oli seuraavanlainen, ja näin olisin itsekin lähtenyt ongelmaa ratkaisemaan.

• Namitargetti alastulolla, vireen nostaminen innostamalla äänellä ja lelulla ja koiraa kiinni pitämällä
• Vauhtia niin, että ohjaaja juoksee koiran ohi / lähtee samaan aikaan koiran kanssa
• Hyvässä kontaktissa on tarpeeksi varmuutta ja nöyryyttä pysähtyä kontaktille ja tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä, joka tulee luonnollisesti nopeilla vapautuksilla.

Jo muutamalla toistoilla alkoi näyttää paremmalta, puomi videolla on suunnilleen nopein mihin päästiin.

Vauhdin saamisessa ohjaajan juoksemisesta on taas se, että itsenäisiäkin kontakteja pitää treenata, olen ihan varma, että varsinkin Kani jäisi ohjaajan liikkeeseen kiinni. Mutta tietysti yksi asia kerrallaan, ja heti kun kontaktit alkaa näyttää hyviltä, pitää muistaa nämä. Kanilla voisi myös oikeasti auttaa myös putken käyttäminen vetävänä tekijänä puomin päässä, mutta tässä pitää tietysti olla varovainen, ettei se opi lukitsemaan kontaktinjälkeistä putkea.

Ylipäätään Kanilla olisi saanut olla enemmän virettä läpi koko työskentelyn, ja pitääkin taas alkaa panostaa leikkimiseen ja kuolleisiin saaliisiin.

Kani vakiotreeneissä hallilla tiistai 27.3.

Tänään oli siis vuorossa kisanomainen ratatreeni. Kanilla on ollut kyllä tosi rankka viikko. Muuten radat meni hyvin, mutta jätti kepit aina kesken, kun haki jo seuraavaa hyppyä. Toisaalta korjasi aina tokalle kerralle. Mielenkiintoista nähdä, miten sitten kisoissa.

Mitään supervaikeaa radalla ei ollut, Kani levähteli pahasti alun ennakoivaan valssiin ja lisäksi niistoon, mutta ne parani seuraaville radoille. Lopuksi tein lisää keppejä ja A:n kontaktejakin. Kani meni kuulemma nopeammin, kun nami oli targetilla, eli tyhjälle hitaammin. No, ehkä se tästä. Muutama kontakti oli kuitenkin radoillakin hyvä. Keinusta myös sen verran, että 2on2off on ollut siinä vain varmistuksena, ja vaadin ne vanhasta muistista. Kanin keinu on niin hyvä ja idea on sille niin selvä, etten usko, että niille oikeasti on tarvetta. Yksi rima myös näytti putoavan ekalla radalla, muistan, että Kani ei saanut askeliaan sovitettua siihen väliin.

Goldie oli muuten kiivennyt pöydälle ja syönyt sieltä pizzanjämät. Sillä taitaa olla taas joku kokeilukausi. Kani ei vieläkään uskalla mennä samaan aikaan sen kanssa ovesta ulos, ettei saa hampaita niskaansa. Nyt kun Kani on päässyt niin usein ulos treenaamaan keppejä, Goldie on alkanut kiihtyä lenkille lähtemisestä entistä enemmän, ja sinkoaa ovesta ulos kuin jokin ajokoira...