maanantai 30. syyskuuta 2013

Treeniä, treeniä!

Viikko sitten lauantaina katkaistiin lepokausi kertaheitolla Agilityakatemialla. Muutamia vessapaperipaketin päällä kotona treenattuja kontakteja ja takapihan keppejä lukuunottamatta ei oltu mitään muutamiin viikkoihin tehtykään. Ihan ymmärrettävää ehkä siis, ettei ihan lähtenyt, varsinkin kun olin itse ihan puhki ylppäripaineiden takia. Hankalinta radassa oli oikeastaan ekat kolme estettä, joita ei lopputreeneistäkään saatu toimimaan ihan sillä tavalla, kuin olisin halunnut. Joka tapauksessa oli kiva päästä treenaamaan, rata oli hyvä ja siinä oli monia kivoja paikkoja ja meillä oli hauskaa. (: Laitan videota myöhemmin.
Perjantaina sain lopulta syksyn kirjoitusurakan alta pois, ja lauantaina olikin sitten lähtö Purinalle. Ajattelin aluksi, ettei ollut mikään ihan fiksuin veto lähteä heti radalle, mutta oikeastaan jaksoin aika hyvin. Lähikisat on siitä kivoja, että siellä on aina paljon tuttuja höpöttämässä ja tsemppaamassa. <3

Kani teki heti ekalla agiradalla nollan (sij. 3). Tuntui tosiaan hyvältä saada nollatili kevään arvokisoja silmällä pitäen vihdoinkin auki. Rata oli ehkä hieman liian pyöritystä meidän makuun (vaikka Kani kääntyykin aika kivasti), ja fiksumpia ratavalintojakin olisi ehkä voinut tehdä. Yhdessä kohdassa onnistuin kuitenkin hyvin jättämään Kanin yksin hypylle ja juoksemaan itse valssiin edelle, ja siitä olin aika iloinen. Ohjaukseni oli ylipäätään aika mukavuusalueella läpi kisojen, koska annoin sen olla. En tiedä, oliko se hyvä juttu, mutta nyt pitää taas alkaa ruoskimaan itseään.

Toinen rata oli hyppäri jossa oli ah-ihania suoria putkia. (Eikä ole ironiaa.) Ja siihen se sitten kaatuikin, kun jäin sekunnin sadasosaksi odottamaan koiraa enkä ehtinyt juosta. Vaikeus on siinä, että joskus taas juoksen ja ehdin hyvin, mutta unohdan katsoa, onko koira oikeilla esteillä... Tässä tilanteessa kuitenkin vastakäännöksellä olisi voinut tehdä paremman linjan niin, ettei olisi tarvinnut niin huolehtia koirasta. Hyvähän se on jälkeenpäin sanoa. (:

Vika rata taas agirata, ja samaa perusmenoa, keppien jälkeen hyl. Päällejuoksut kepeille ovat ehdottomasti treenilistalla - videolta näkee, miten mun ohjaus putoaa, eikä mitään ole enää tehtävissä. Lisäksi lopussa on hyvin havainnollistava esimerkki himmaus-A:sta, joka ei kyllä ihan oikeasti ole noin paha (tai ei ollut ainakaan ennen kisoja).



Niin, ja olihan mulla Momokin mukana, kahdella viimeisellä radalla. Tämä on sitten se koira, jolla on oikeat unelmakontaktit: pysähtyy 2on2offiin jopa pituudelle. :D Vastapainoksi vikan agiradan puomin kontaktille taas tuli pomppu (huolimattoman käskytykseni vuoksi). Taisi olla ensimmäinen kerta, kun saan femman radalta kontaktivirheestä.

Tänään käytiin vielä treenaamassa itsekseni, ties kuinka pitkästä aikaan. Mikään ei kyllä kasvata treenimotivaatiota samalla tavalla kun sopiva sössiminen kisoissa. Pakko myöntää, että omatoimitreenaaminen ei ihan kuulu vahvuuksiini, mutta nyt kerrankin onnistuin tekemään kunnon perustreenin vetämättä koiria ihan piippuun. Treenattavat asiat vaan ranskalaisilla listalle ja tarpeeksi taukoja.

Momonkin kanssa aijon ihan oikeasti alkaa nyt treenaamaan, targettipalkalla ja lyhyitä pätkiä (kolme treenattavaa asiaakin tuntui olevan hieman liikaa). Eihän tota kehtaa enää kisoihin viedä tuossa kunnossa. Pitkät kisaradat yhdistettynä mun nykyiseen nenästäveto-ohjaukseen eivät ole olleet mitään ihan parasta normaalisti hyvin rataa lukevalle ja hyvin etenevälle Momolle. Uskon kuitenkin, että Momosta saa aika pienellä vaivalla taas aika hyvän - se mikä repsahtaa kisatessa, korjataan treeneissä. Jos halutaan vauhtia, treenataan vauhtia. Jos ei haluta urpoilla radalla, pitää urpoilla treeneissä. Niin kauan kun joka ikinen kisarata ei ole nolla, tavoiteltavaa on. Tästä se lähtee.

Kani
- kontaktit putken imulla - leikkii hyvin → hyvä alku itsenäisiin kontakteihin
- takaakiertopersjätöt - ok
- eteenmenot - loistavat


Momo
- putket - hyvät → targettipalkat radoillekin mukaan putkien jälkeen
- takaakierrot - lisää treeniä, ei irtoa kovin hyvin
- eteenmenot - ok


maanantai 2. syyskuuta 2013

Tanssiaskelia

Heeiii, me ollaan tanssittu. Ajatus markkinoista ja rekkalavasta (ja julkisesta nöyryytyksestä) ei ollut kovin houkuttava, varsinkin, kun edellisistä tansseista on varmaan se vuosi, mutta loppujen lopuksi meillä oli tosi hauskaa. Marjaanalla oli Pippuri ja mulla oli molemmat sheltit, ja huomaa kyllä, että pitkään on yhdessä treenattu, kun toinen pystyy heti paikkaamaan kun toiselta loppuu temput. Mitään koreografiaa ei tosiaan missään rekkalavalla pystyisi tehdä, mutta temppujen esittämiseen non-stopina se kelpasi ihan hyvin. Loppuhuipennuksena Mom keräsi kukkia koriin, ja sekin temppu onnistui, vaikka kukilla on tapana mennä välillä vähän mihin sattuu.

Kesäkauden viimeiset agit

Viime maanantaina oli viimeiset kesäkauden viikkotreenit. Rata oli aika simppeli, ja muutamia hutilointeja lukuun ottamatta selvittiin hyvin. Oon niin onnellinen, että me nykyään toimitaan hyvin koirakkona. Ettei olla enää pelkkä koira ja ohjaaja, vaan ihan oikeasti koirakko, ja tekeminen tuntuu siltä, kuin koira olisi ennemminkin yksi ylimääräinen ruumiinosa.

No, ei nyt ihan aina kuitenkaan. Lauantaina meillä oli Nina Frantsin koulutus, ja teemana oli ohjauskuviot. Tekniikoita syynätessä ne pikku virheet sitten näkyy ja kunnolla. Käytiin läpi pakkovalssi, pakkovalssi-jaakotus, takaakierto-valssi, twisti, saksalainen, vippaus, poispäinkäännös ja backlap. Olen laiminlyönyt tekniikat ihan täysin, ja treeni sai todella tajuamaan, miten paljon lisää varmuutta saisi ihan pienillä säännöllisillä tekniikkatreeneillä. Nyt tiedän, mitä treenaan.

Pakkovalssi oli melkoinen pohjanoteeraus. Siis ei itse pakkovalssissa nyt niinkään mitään, vaan siinä, kun pitäisi vaan jättää koira tekemään ja juosta siivekkeen taakse. On pelottavaa huomata, että tiedostamattaan ohjaa koiran katseellaan väärälle hypylle. Toisaalta oma ohjaustyylini on varsinkin nykyään tullut vielä enemmän juoksuvoittoiseksi, olen mieluiten koiran lähellä ja menen mahdollisimman paljon mukaan kirittämään omalla juoksullani.

Takaakiertovalssit ja saksalaiset ovat sen verran paljon käytössä, että sujuivat, samoin twisti sen jälkeen, kun olin palautellut sen mieleen. Ennen twist oli ihan vakiovarustustani, mutta nyt tajusin, että käytän aina päällejuoksua. Pitäisi palautella tuo mieleen, on kuitenkin paikkoja, joissa twistillä pääsee paremmin liikkeelle. Myös vippaukseen ja poispäinkäännökseen tuli uusia juttuja, joita pitäisi testailla vaikka ihan puuagilityn parissa.

Oli meillä jotain täydellistäkin; backlap. Niin, sehän se on se kaikista hyödyllisin ohjaus...

Läksyksi saatiin treenata takaakiertoja, joissa oma rytmitys oli vähän hukassa. Juoksemiseen ja rytmittämiseen tulisi ylipäätään kiinnittää huomiota, juosta täysillä kun on suoraa ja vauhtia tarvitaan ja taas päin vastoin ahtaalla radalla tikata lähes paikoillaan. Positiivista palautetta sain draivistani, mikä on aika iso juttu. Lähtökohtaisesti olen rauhallisesti ja kauniisti ohjaava varmistelijahölkkäri, ja olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että saisin koko fyysisen energiani peliin radalle kuitenkaan sähläämättä.

Nina kehui myös Kanin rakennetta. Hassua, olen itsekin aina ajatellut, että sillä on tosi kiva ja liikkumiseen sopiva kroppa. Usein vaan vaikuttaa siltä, että varsinkin sheltti-ihmiset tuntuvat huomaavan vain pystyt korvat ja kippurahännän. Tiedetään, eihän se mikään kaunokainen näyttelykehässä olisi, mutta ei se nyt mikään rumakaan ole, vähän hassun näköinen vaan. (:

Kani karsinnoissa

Myös sellaisia ajatuksia heräsi, että pitää vahvistaa myös ihan perus hyppyjä. Kuten sanottu, oma ohjaukseni on muuttunut niin, että juoksen aika lailla koiraa nenästä eteenpäin vetäen, ja pidemmän päälle sillä ei varmastikaan ole irtoamisen tai ylipäätään koiran itsenäisen etenemisen kannalta positiivisia vaikutuksia. Itsenäisiä kontaktejakin pitäisi varmaan alkaa taas miettimään. Ollaan varmaan puoli vuotta laiminlyöty kaikenlainen kunnon perustreeni (tai treenaaminen ylipäätään muutamia ratatreenejä lukuunottamatta) - nyt voisi olla treenikauden paikka.