Mämmikarkelot

= Perinteikkäät kahden päivän pääsiäisagikisat Joensuussa

Kanin ekat startit on siis takana, enkä oikein tajua sitä vieläkään. Milloin toivottomasta möllikaahottajastani tuli ihka oikea kisakoira?

Joka tapauksessa, Kani oli aika hieno. Kontaktit oli huonot, mikä taisi olla odotettavissa kun ne ei ole kunnossa, ja keinulta lensi yli ja pelästyi. En laittanut sitä sinne uudelleen, ja treeneissä oli taas reipas. Kappas kakaraa, kun alkaa kestää tätä julmaa maailmaa... (; Enemmän virettä olisi myös voinut olla kaikilla radoilla, meni jotenkin vähän hissutteluksi, ja kontaktien epävarmuus ja oma väsymys edesauttoivat tietysti asiaa. Oma ohjauskin oli sellaista huiskimista ja hutilointia. Mutta kaikki kepit se teki hienosti! Tokalta radalta tuli sitten nollavoitto. Varmistelua tosin tolla radalla huimasti, takaaohjausta koko alku, ja tuntuu, että päästään kunnolla vauhtiin vasta loppusuoralla. Silti; mitä ihmettä, nyt sillä on sitten luvakin. En tosiaan tajua.

Ai niin, ja Kani on selvä medi. Ihan kokonainen sormi mahtuu säkän ja mitan väliin, ei se ole lähelläkään maxia. Rrrrrrakastan sitä tuomaria!!

Seuraavana päivänä starttasi Goldie. Radoilla oli haastetta, niinkuin tietty kolmosissa pitääkin, ja tehtiin ihan hyviä ratoja, sitten siellä vaan oli niitä sössejäkin. Vikalta radalta saatiin nolla, mutta taas se fiilis, että täh, oliko se muka nolla. Oli oli, ei kuulemma tuomarin käsi noussut.

No ei perhana vie ollut nolla. 0,66 sekuntia. Yliaikaa. Nokun siinä oli se niisto alussa joka levähti. Ja takaaohjasin yhden kohdan, vaikka olisin kerennyt edelle. Poispäinkäännös levähti. Ja sitten siltä kontaktilta en vapauttanut heti. Ja olis pitänyt pyörittää siihen muurille, olis ollu nopeampi. Ja sitten kun koirat haukkui yöllä, niin ei voinut nukkua ja olin niin väsynyt, ja sitten tyhmiä ohjausmokia. Seliseliseli.

Goldien kanssa oli kuitenkin ihana mennä, voi että, miten se nauttii.

Koiriin olen tosi tyytyväinen, mutta en taaskaan tehnyt itse parasta. Kai se nyt jotain kertoo, että kehtasin laittaa vaan noi parhaat radat... Viime aikoina oon ollut jotenkin tosi väsynyt. Yleensä yritän vaan hulluna juosta, mutta nyt oon treeneissäkin ruvennut laiskottelemaan. Se ei toisaalta näy, koska Kani työskentelee melkein paremmin kaukana musta, mutta silti, en tosiaankaan tee parastani. Ja yleensä rataantutustumisessa katson radan läpi ja sen jälkeen juoksen sen läpi, täysillä, monta kertaa, niin, että se on melkein raskaampaa kuin itse suoritus. Nyt mietin vaan että loppuispa tää jo, enkä jaksanut edes hölkätä. Blogiakaan en oo jaksanut päivittää. Ihme agilitykaamos, ehkä tää tästä, kun kesä tulee lähemmäs.

Okei, kyllähän mä itsekin ohjasin ihan hyvin, mutta ihan hyvin ei riitä. Superisti riittäisi... (:

Koko jengi koirapuistossa riekkumassa. Oikealta vasemmalle Kani, Moona, Rasse, Sulo & Goldie.