Lepoa

Näin viime yönä tosi outoa unta. Minulla oli ihan hirveän monta koiraa. Joku niistä oli aina hukassa, ja vei aina hetken tajuta, mikä. Vaikka autossani oli kolme koirahäkkiä, koiria oli vaikea saada mahtumaan sinne. Kun yritin lajitella koiria järkevästi häkkeihin, ne muuttuivat yht äkkiä täysin luontevasti sukkapareiksi.

Huh huh. Olikohan alitajunnallani tässä jokin viesti...?



Kani ja Karon Hera.

Me ollaan nyt oltu melkoisissa lomatunnelmissa ja lenkkeilty vaan ihan hulluna. On hauska huomata, että vaikka liikuntaa tulisi koirillekin vaikka kuinka, aina ne vaan kaipaavat tekemistä myös pääkopalle. Juokseminen on ollut taas ihan parasta, ja koirat ovat jaksaneet hyvin mukana. Haastettu keho, haastettu mieli: tyytyväinen koira (- ja ihminen).

Paitsi että mun aivot ovat olleet kyllä totaalilevossa opiskelusta. Ei sitä edes tajua, miten tuollainen ei-fyysinenkin tekeminen rasittaa, varsinkin tällaista joka asian stressaajaa. Kun siihen kylkeen laitetaan vielä kisat, treenit ja tavoitteet sun muut, joita on tässä aika aktiivisesti pyöritelty, on tekemistä riittänyt. Ja toisaalta hyvä niin.

Siitä puheen ollen, rakkaan pikku pystykorvashelttini ensimmäinen ja viimeinen näyttelydebyytti siirtyköön johonkin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kani on pudottanut reilun viikon sisällä kaikki pohjavillansa, enkä viitsi edes suunnitella yhdenkään missituomarin järkyttämistä shetlanninpulloharjakoirallani.

Joten me taidetaan keskittyä nyt olennaiseen eli ensilumesta nauttimiseen. Oli jo aikakin, nythän on jo melkein Joulu! (;

Kani vei Toya-raukan kepin...

Lajikatsaus, ahaa-elämys agilityssa ja ajatuksia piippuuntreenaamisesta

Pidän tästä syksystä nyt. Ulkoilukelit on ihan loistavat, ja kiitos kevyempien viikkojen ja treenien olen ollut tosi paljon kotona koirien luona. Saa nähdä, miten tämä sitten toimii, kun asun oikeasti kaupunkikodissakin. Lenkkeilty ollaan paljon, se on asia, josta viimeiseksi tingin.

Nyt pientä katsausta siitä, mitä ollaan eri lajien parissa tehty.


K o i r a t a n s s i

Ollaan treenattu Momon kanssa jonkin verran, lähinnä yksittäisiä temppuja ja tarkkuutta. Viime viikolla oltiin ihan tanssitreeneissäkin Marjaanalla, ja Momon osaaminen yllätti kyllä itsenikin. Ai että voi koira rakastaa tanssimista! Kanikin sai tehdä vähän. Oli kyllä hauskaa treenata pitkästä aikaa taas porukalla. Tanssi tuntuu välillä niin yksinäiseltä puurtamiselta, ettei ihme, etten ole saanut taas hetkeen mitään aikaan ohjelman kyhäämisen kanssa.

T o k o

Kani on treenannut tokoa! Totesin, että uuden tanssiohjelman kasaaminen olisi vähintään noin kymmenen kertaa työläämpää kuin tokoliikkeiden hiominen. Lähinnä ongelmana on seuraaminen, jossa on ikuinen edistämisongelma. Ollaan tehty lyhyitä pätkiä, ja mielestäni tämä on mennyt paremmaksi. Muutama paikkamakuukin ollaan otettu koiraporukassa, ja ne on menneet ongelmitta.

A g i l i t y

Tiistaina oltiin Ninan treeneissä, aiheena valssit ja sylkkärit. Momon kanssa tein valsseja ja saksalaisia. Valsseista hiottiin ajoitusta ja saksalaisia vahvistettiin targetpalkalla, ei mitään ihmeellistä. Kanin kanssa valssit sujui tosi hyvin, ja tehtyäni 3+2 valssia peräkkäin sain lisänimen "kone". :D Ehkä tällä jaksaa taas hetken ohjata rohkeasti! Sylkkäreissä Kani ei tapansa mukaan tullut ihan rehellisesti käteen, vaikka nekin sujui.

Liikkuvissa valsseissa tuli kyllä iso oivallus: ensimmäinen askel kannattaa ottaa jonkin verran hyppyä kohti. Olen aina ihmetellyt, miten ne saa toimimaan ilman, että jalat menee solmuun ja että samalla pääsisi pirun lujaa juosten eteenpäin. Tällä tavalla sain kroppaa kääntymään jo ensimmäisellä askeleella sen sijaan, että ottaisin ison harppauksen menosuuntaan ja yrittäisin sitten epätoivoisesti kääntää kroppaa. Kääntävissä valsseissa meillä ei koskaan ole moisia ongelmia ollut, ja siellähän se eka askel tuleekin luonnollisesti hyppyä kohti.

Torstaina oltiin vielä Kanin kanssa akatemialla, pitkästä aikaan. Treeni sujui tosi hyvin: saksalaisen kanssa ei ollut mitään ongelmia, rata rullasi. Tein myös ihan tosi rohkean päällejuoksun kepeille, jonka Kani kesti liikkeeni hidastumisestakin huolimata tosi hyvin. Lopussa väsähdettiin ihan totaalisesti ja alettiin tekemään tyhmiä virheitä. Siis ihan todella typerää multa treenata väsyneenä väsyneellä koiralla. Yhtään estettä ei pitäisi ottaa sen jälkeen, kun tunnistaa, ettei koira enää jaksa. Jos kymenen minuuttia on liikaa, kymmenen minuuttia on liikaa.

Vaadin itseltäni treeneissä paljon, mutta mielestäni koiraa ei saisi koskaan laittaa äärirajojen lähellekään. Toki treenin pitää haastaa, mutta se on eri asia kuin vaatia enemmän kuin koiralla on sillä hetkellä antaa. Luottamus siihen, että koira tekee aina parhaansa lähtee hyvin rakennetusta motivaatiosta, ei paineesta. Olen yleensä tarkka näistä asioissa, ja siksi tuntui niin järkyttävältä tajuta, että vaatii vaikkei enää pitäisi.

Ratatreeneissä tulee kyllä yleensä harvemmin treenattua koiraa piippuun, mutta itsenäisissä treeneissä tulee välillä treenattua useampaa asiaa kuin olisi hyödyllistä, ainakin Kanin kanssa. Yritäpä selvittää kilometrin mittainen treenilista 5-10 minuutin sisällä, no ei onnistu. Ei auta kuin kohdata taas kerran karut tosiasiat. Täydellisyyttä ei ole eikä tule. Kilometrin mittainen treenilista ei koskaan lyhene. Aina on jotain treenattavaa, ja sehän on jutun ideakin.

Hyppyvarjovalio!

Kani lentää ♡ / Purinalla 27.9.2014 / ©Paula Häkkinen

Kani sai tänään Purinalla tuplan ja hyppäriltä viimeisen sertinsä! Vihdoinkin - ei olla varmaan about puoleen vuoteen tehty yhtään hyppärinollaa, kun olen aina lähtenyt radalle sertipaine takaraivossa. Nyt oli aika rentoa menoa, vaikkei ihan parasta tehty kummallakaan radalla (molemmissa oli ainakin yksi katkos/pelastus -kohta). Viimeiseltä agiradalta tuli sählähylly keppivirheen jälkeen, ja Kani tuli viimeisen hypyn ikävän näköisellä kuperkeikalla.

Goldien kanssa tehtiin mielestäni tosi hienoja ratoja, vaikkei nollilla loistettukaan. Ekalta radalta tuli keppivirhe, joka oli omaa syytä, ennakoin liikaa. Toiselta hylly, koska unohdin odottaa lähtölupaa! Ups. Puolustukseni voin sanoa, että valiouutiset sekoittivat. Muuten rata oli ihan täydellinen. Varmaan juuri siksi ei nyt ihan hirveästi harmita. Viimeisen aginollan metsästys jatkuu ja on ihanaa saada kisata tämänkin koiran kanssa.

~

Tämän viikon agitreenit starttasivat Ninan ohjatuilla ratatreeneillä. Olin ihan innoissani, mutta sitten omat jalat olikin ihan poikki jo valmiiksi, eikä energia riittänyt puolta rataa pidemmälle. Hitusen epätasaista menoa siis... Kanin kanssa saatiin kuitenkin päällejuoksua kepeille taas astetta paremmaksi ja käsky treenata taas saksalaiset kuntoon.

Momon kanssa sain positiivista palautetta asennemuutoksestani - kuulemma näkyy radalla! Olen samaa mieltä... :) En enää vähättele koiraa ja annan sille tilaa hoitaa oman osansa. Momo yrittää aina parhaansa ja se riittää.

Torstaina käytiin kentällä korjailemassa ratatreenin kulumia (Kani varasteli keinulta). Kanin kanssa tein keinua ja puomia, ja kummankaan kanssa ei kyllä tultu hullua hurskaammiksi. Puomiin tuli sellainen idea, että alastulolankulle voisi laittaa bumperin, jotta sinne saisi sitä kauan kaivattua laukkaa, mutta tiedä sitten tästäkin ideasta. Momo teki targetin kanssa tosi hienoja keinuja - saatiin laukkaa ihan loppuun asti ja koira oli selvästi rento.