Koulutuksia ja leppäkerttuja

Kesä on täällä!<3

Viime aikojen agilityt ovat jääneet vähän sivuun. En ole jaksanut miettiä kisaamista, ja Goldie on päässyt huhtikuussa vain kerran hallille. Säälittävää, tiedän... Koiratanssista ei tarvitse puhuakaan. Blogin nimi taitaa lähteä vaihtoon heti, kun jaksan kyhätä uuden otsikkokuvan.

Kevennys koiratouhuihin taitaa kuitenkin olla ihan paikallaan. Ajoittain on ollut sellainen olo, että on pakko treenata ja pakko kisata. Kyllä tämän lajin pitäisi kuitenkin perustua siihen haluamiseen, siihen, että on niin hauskaa, että haluaa treenata ja kisata. Olen itse aina vaatimassa itseltäni liikaa, enkä osaa ottaa rennosti. Tosikko mikä tosikko, mutta kyllä tämä tästä.

Luulen, että kun tästä päästään taas pystyyn, kisailen ensin virallisesti Kanin kanssa. Juuri nyt ei tunnu siltä, että jaksaisi viettää koko viikonlopun kisoissa molempien koirien kanssa. Pyrin luonnollisesti myös mölleilemään mahdollisimman paljon, että Goldiekin pääsee radalle.

Huhtikuun loppu ei kuitenkaan ole ollut pelkkää auringosta nauttimista, kiitos antoisien koulutusten. On ihan mahtavaa saada uutta perspektiiviä lajiin eri kouluttajilta, jotka näkevät koirakon jälleen vähän eri tavalla. Molemmat koulutukset ovat olleet Kanin kanssa todella valaisevia ja nostaneet molempien itseluottamusta.

15.4. Kani Jenna Caloanderin koulutuksessa

Etelä-Suomen Shelttiyhdistyksen järjestämä koulutus toimi itselleni huimana fiiliksen nostattajana. Olin valmistautunut siihen, etten jaksa juosta, ja ettei valssit liiku mihinkään, mutta toisin kävi. Rataprofiili oli kuin tehty Kanille, haastekohdat vaativat hyvää putkiin irtoamista, ja saatiin rata jopa nollalla läpi. Nollalla, ihmeellistä.

Vähintäänkin yhtä ihmeellistä oli Kanin puomin kontaktit. Kerroin Jennalle himmausongelmasta. Ekalle kontaktille Kani himmasi, minkä jälkeen Jenna kehoitti minua olemaan keholla innostavampi. Siitä seuraavat kontaktit olivat kaikki ihan täydellisiä. Täysillä loppuun asti, wau. Siinä vaiheessa olisin ollut valmis uskomaan, ettei se ole mun koira.

Ohjaukseenkin saatiin parannusta. Suurimmaksi jutuksi esiin nousi vastakkaisen käden vedot. Joskus sain Kanin haltuun vain juuri siihen vastakkaiseen ja käytin aina vain sitä. Kun sitten tajusin vahvistaa koiran puoleiseen käteen tulemista, unohdin vastakkaisen käden käytön kokonaan. Nyt siis molemmat käyttöön, koska molempia tarvitaan.

Koulutus oli kokonaisuudessaan todella mahtava kokemus, mitä toki olin odottanutkin. Hymyilevänä ja helposti lähestyttävänä kouluttajana Jennalle oli helppo näyttää paras osaaminen. Positiivista palautetta tuli paljon, sekä itsestäni että koirasta. Tekee oikeasti tosi hyvää kuulla olevansa hyvä ohjaaja, kun itse osaan antaa itselleni vain negatiivista palautetta.

20.4. Nu-Pun koiraklubin epiksissä

Sää oli mitä karmein. Ehdin moneen otteeseen ajatella, että mikä ihme tuo minut juoksemaan vesilätäköissä kaatosateessa perjantai-iltana, kun värjöttelin kentän laidalla ja yritin epätoivoisesti pitää lihakset lämpiminä. Ekaa kertaa kisasin myös niin, että minulla oli kaksi koiraa samassa luokassa, mikä aiheutti tietysti lisää stressiä.

Rata oli kiva, tarpeeksi haastetta, muttei pahoja epäloogisuuksia. Kanin kanssa meillä oli kaksi starttia, joista molemmat kaatuivat samaan twist-kohtaan. Kyseinen ohjauskuvio tuottaa toisaalta päänvaivaa lähes joka kerta, kun sitä käytän, joten ei ollut ehkä mikään fiksuin valinta. Goldien kanssa samainen kohta toimi tosi hyvin, joten en soimaa itseäni huonosta ratavalinnasta. Koirien eroja on joskus tosi hankala käsitellä. Myös yhteen paikkaan olisi vaadittu vähän enemmän hidastusta rytmityksellä, mutten ajatellut sitä loppuun asti tutustumisessa... Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, koska ensimmäistä kertaa kokeilin vekkiä Kanin toiselle radalle, mikä toimi hyvin, ja oli mielestäni siihen kohtaan tosi fiksu valinta.

Positiivista Kanin radoilla oli tosi kivat kontaktit ja hyvät kepit. Ekalla radalla tuli lentokeinu, muttei onneksi kovin paha. Toisella radalla Kani meni kuitenkin reippaasti keinulle, joten ei mitään paniikkia sen suhteen. Goldien kanssa tehtiin sujuva ja nopea nolla voitolla, joten kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin. (:

29.4. Kani Satu Hillin koulutuksessa

Aamulla alkoi pitkä ajomatka Porvooseen piirin nuorille ja junnuille järkättyyn koulutukseen. Päivä alkoi luennolla, ja tuntuu, etten saanut siitä oikein mitään irti. Ainut, mitä jäi mieleen oli, että rata kannattaa suunnitella etukäteen, minkä toki tiesin jo ennestään. Tietysti on hankalaa pitää luentoa agilitysta, kun kuulijana on jo kisanneita koirakoita ja koirakoita, jotka eivät ole koskaan edes käyneet esteillä. Lopuksi jakaannuimme ryhmiin ja kävimme niissä ratapiirrustuksia läpi.

Tulijoita koulutukseen oli niin paljon, että päivä venyi pitkäksi omaa vuoroa odotellessa. Porvoo on kyllä kaunis kaupunki, että mikäs siellä kävellessä.

Rata oli sopivan helpohko ja keskittyi lähinnä valsseihin, ja perusteellinen tutustuminen teki myös osansa. Itse koulutuksesta mukaan tarttui paljon hyödyllisiä vinkkejä ja pohdittavaa, joten reissu ei todellakaan jäänyt turhaksi. Ennakoivan valssini rytmitys sai täysin uuden ulottuvuuden. Aikaisemmin olin lähinnä kaahottanut menemään ja rytmitys on ollut hosuvaa. Tajusin, kuinka vähän ymmärrän ylipäätään rytmittämisestä. Toisaalta aika moni koulutus keskittyy pelkkään tekniikkaan, jolloin rytmittäminen jää lähinnä sivulauseisiin.

Ensimmäistä kertaa uskalsin myös lähteä valssaamaan ihan kunnolla koiran edelle. Jos olen vähänkin epävarma valssista, jätän sen tekemättä, koska myöhästynyt valssi on paljon tuhoisampi kuin takaaleikkaus, joka on helpompi ja jossa on tarkoituskin olla jäljessä. En halua rikkoa koiran linjaa, ja myöhästynyt valssi tuntuu kamalalta. Mutta eipä tuohon edessä valssailuun ikinä opi jos sitä ei tee. Sadun mielestä edestä ohjaaminen kuuluu nimenomaan omiin vahvuuksiini, ja se tulisi ehdottomasti hyödyntää. Tottahan se on, että jos aina jää jälkeen, on seuraavassa paikassa yhä enemmän jäljessä. Myös liikkuvien valssien ajoituksessa saa olla tarkkana.

Kontaktit himmaa. Kyllähän Kani juoksee täysillä loppuun, mutta ne pari askelta 2onn2off asentoon vaativat kolmoiskäskyn... Uskon kuitenkin, että ongelma korjaantuu kyllä, kun palkkaa tulee tarpeeksi oikeasta asennosta.

Tiistaina olin vielä itse sijaistamassa kouluttajana treeneissä, ja oli huippua päästä heti soveltamaan uuttakin tietoa kunnon valssiradalla. Nautin kyllä tosi paljon myös kouluttamisesta, ja joskus tuntuu, että sanat vaan ryöppyävät ulos suusta, kun sanottavaa on ihan liikaa. Rymäläiset kuitenkin onneksi tykkäsi, ja sanoivat saaneensa oikeasti jotain irtikin, jes. Kevätkaudella koulutushommaakin on tiedossa enemmänkin mm. alkeisryhmän kakkoskouluttajana.