Treeniä, treeniä!

Viikko sitten lauantaina katkaistiin lepokausi kertaheitolla Agilityakatemialla. Muutamia vessapaperipaketin päällä kotona treenattuja kontakteja ja takapihan keppejä lukuunottamatta ei oltu mitään muutamiin viikkoihin tehtykään. Ihan ymmärrettävää ehkä siis, ettei ihan lähtenyt, varsinkin kun olin itse ihan puhki ylppäripaineiden takia. Hankalinta radassa oli oikeastaan ekat kolme estettä, joita ei lopputreeneistäkään saatu toimimaan ihan sillä tavalla, kuin olisin halunnut. Joka tapauksessa oli kiva päästä treenaamaan, rata oli hyvä ja siinä oli monia kivoja paikkoja ja meillä oli hauskaa. (: Laitan videota myöhemmin.

Perjantaina sain lopulta syksyn kirjoitusurakan alta pois, ja lauantaina olikin sitten lähtö Purinalle. Ajattelin aluksi, ettei ollut mikään ihan fiksuin veto lähteä heti radalle, mutta oikeastaan jaksoin aika hyvin. Lähikisat on siitä kivoja, että siellä on aina paljon tuttuja höpöttämässä ja tsemppaamassa. <3

Kani teki heti ekalla agiradalla nollan (sij. 3). Tuntui tosiaan hyvältä saada nollatili kevään arvokisoja silmällä pitäen vihdoinkin auki. Rata oli ehkä hieman liian pyöritystä meidän makuun (vaikka Kani kääntyykin aika kivasti), ja fiksumpia ratavalintojakin olisi ehkä voinut tehdä. Yhdessä kohdassa onnistuin kuitenkin hyvin jättämään Kanin yksin hypylle ja juoksemaan itse valssiin edelle, ja siitä olin aika iloinen. Ohjaukseni oli ylipäätään aika mukavuusalueella läpi kisojen, koska annoin sen olla. En tiedä, oliko se hyvä juttu, mutta nyt pitää taas alkaa ruoskimaan itseään.

Toinen rata oli hyppäri jossa oli ah-ihania suoria putkia. (Eikä ole ironiaa.) Ja siihen se sitten kaatuikin, kun jäin sekunnin sadasosaksi odottamaan koiraa enkä ehtinyt juosta. Vaikeus on siinä, että joskus taas juoksen ja ehdin hyvin, mutta unohdan katsoa, onko koira oikeilla esteillä... Tässä tilanteessa kuitenkin vastakäännöksellä olisi voinut tehdä paremman linjan niin, ettei olisi tarvinnut niin huolehtia koirasta. Hyvähän se on jälkeenpäin sanoa. (:

Vika rata taas agirata, ja samaa perusmenoa, keppien jälkeen hyl. Päällejuoksut kepeille ovat ehdottomasti treenilistalla - videolta näkee, miten mun ohjaus putoaa, eikä mitään ole enää tehtävissä. Lisäksi lopussa on hyvin havainnollistava esimerkki himmaus-A:sta, joka ei kyllä ihan oikeasti ole noin paha (tai ei ollut ainakaan ennen kisoja).



Niin, ja olihan mulla Momokin mukana, kahdella viimeisellä radalla. Tämä on sitten se koira, jolla on oikeat unelmakontaktit: pysähtyy 2on2offiin jopa pituudelle. :D Vastapainoksi vikan agiradan puomin kontaktille taas tuli pomppu (huolimattoman käskytykseni vuoksi). Taisi olla ensimmäinen kerta, kun saan femman radalta kontaktivirheestä.

Tänään käytiin vielä treenaamassa itsekseni, ties kuinka pitkästä aikaan. Mikään ei kyllä kasvata treenimotivaatiota samalla tavalla kun sopiva sössiminen kisoissa. Pakko myöntää, että omatoimitreenaaminen ei ihan kuulu vahvuuksiini, mutta nyt kerrankin onnistuin tekemään kunnon perustreenin vetämättä koiria ihan piippuun. Treenattavat asiat vaan ranskalaisilla listalle ja tarpeeksi taukoja.

Momonkin kanssa aijon ihan oikeasti alkaa nyt treenaamaan, targettipalkalla ja lyhyitä pätkiä (kolme treenattavaa asiaakin tuntui olevan hieman liikaa). Eihän tota kehtaa enää kisoihin viedä tuossa kunnossa. Pitkät kisaradat yhdistettynä mun nykyiseen nenästäveto-ohjaukseen eivät ole olleet mitään ihan parasta normaalisti hyvin rataa lukevalle ja hyvin etenevälle Momolle. Uskon kuitenkin, että Momosta saa aika pienellä vaivalla taas aika hyvän - se mikä repsahtaa kisatessa, korjataan treeneissä. Jos halutaan vauhtia, treenataan vauhtia. Jos ei haluta urpoilla radalla, pitää urpoilla treeneissä. Niin kauan kun joka ikinen kisarata ei ole nolla, tavoiteltavaa on. Tästä se lähtee.

Kani
- kontaktit putken imulla - leikkii hyvin → hyvä alku itsenäisiin kontakteihin
- takaakiertopersjätöt - ok
- eteenmenot - loistavat

Momo
- putket - hyvät → targettipalkat radoillekin mukaan putkien jälkeen

- takaakierrot - lisää treeniä, ei irtoa kovin hyvin
- eteenmenot - ok