Tanssiaskelia

Heeiii, me ollaan tanssittu. Ajatus markkinoista ja rekkalavasta (ja julkisesta nöyryytyksestä) ei ollut kovin houkuttava, varsinkin, kun edellisistä tansseista on varmaan se vuosi, mutta loppujen lopuksi meillä oli tosi hauskaa. Marjaanalla oli Pippuri ja mulla oli molemmat sheltit, ja huomaa kyllä, että pitkään on yhdessä treenattu, kun toinen pystyy heti paikkaamaan kun toiselta loppuu temput. Mitään koreografiaa ei tosiaan missään rekkalavalla pystyisi tehdä, mutta temppujen esittämiseen non-stopina se kelpasi ihan hyvin. Loppuhuipennuksena Mom keräsi kukkia koriin, ja sekin temppu onnistui, vaikka kukilla on tapana mennä välillä vähän mihin sattuu.

Kesäkauden viimeiset agit

Viime maanantaina oli viimeiset kesäkauden viikkotreenit. Rata oli aika simppeli, ja muutamia hutilointeja lukuun ottamatta selvittiin hyvin. Oon niin onnellinen, että me nykyään toimitaan hyvin koirakkona. Ettei olla enää pelkkä koira ja ohjaaja, vaan ihan oikeasti koirakko, ja tekeminen tuntuu siltä, kuin koira olisi ennemminkin yksi ylimääräinen ruumiinosa.

No, ei nyt ihan aina kuitenkaan. Lauantaina meillä oli Nina Frantsin koulutus, ja teemana oli ohjauskuviot. Tekniikoita syynätessä ne pikku virheet sitten näkyy ja kunnolla. Käytiin läpi pakkovalssi, pakkovalssi-jaakotus, takaakierto-valssi, twisti, saksalainen, vippaus, poispäinkäännös ja backlap. Olen laiminlyönyt tekniikat ihan täysin, ja treeni sai todella tajuamaan, miten paljon lisää varmuutta saisi ihan pienillä säännöllisillä tekniikkatreeneillä. Nyt tiedän, mitä treenaan.

Pakkovalssi oli melkoinen pohjanoteeraus. Siis ei itse pakkovalssissa nyt niinkään mitään, vaan siinä, kun pitäisi vaan jättää koira tekemään ja juosta siivekkeen taakse. On pelottavaa huomata, että tiedostamattaan ohjaa koiran katseellaan väärälle hypylle. Toisaalta oma ohjaustyylini on varsinkin nykyään tullut vielä enemmän juoksuvoittoiseksi, olen mieluiten koiran lähellä ja menen mahdollisimman paljon mukaan kirittämään omalla juoksullani.

Takaakiertovalssit ja saksalaiset ovat sen verran paljon käytössä, että sujuivat, samoin twisti sen jälkeen, kun olin palautellut sen mieleen. Ennen twist oli ihan vakiovarustustani, mutta nyt tajusin, että käytän aina päällejuoksua. Pitäisi palautella tuo mieleen, on kuitenkin paikkoja, joissa twistillä pääsee paremmin liikkeelle. Myös vippaukseen ja poispäinkäännökseen tuli uusia juttuja, joita pitäisi testailla vaikka ihan puuagilityn parissa.

Oli meillä jotain täydellistäkin; backlap. Niin, sehän se on se kaikista hyödyllisin ohjaus...

Läksyksi saatiin treenata takaakiertoja, joissa oma rytmitys oli vähän hukassa. Juoksemiseen ja rytmittämiseen tulisi ylipäätään kiinnittää huomiota, juosta täysillä kun on suoraa ja vauhtia tarvitaan ja taas päin vastoin ahtaalla radalla tikata lähes paikoillaan. Positiivista palautetta sain draivistani, mikä on aika iso juttu. Lähtökohtaisesti olen rauhallisesti ja kauniisti ohjaava varmistelijahölkkäri, ja olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että saisin koko fyysisen energiani peliin radalle kuitenkaan sähläämättä.

Nina kehui myös Kanin rakennetta. Hassua, olen itsekin aina ajatellut, että sillä on tosi kiva ja liikkumiseen sopiva kroppa. Usein vaan vaikuttaa siltä, että varsinkin sheltti-ihmiset tuntuvat huomaavan vain pystyt korvat ja kippurahännän. Tiedetään, eihän se mikään kaunokainen näyttelykehässä olisi, mutta ei se nyt mikään rumakaan ole, vähän hassun näköinen vaan. (:

Kani karsinnoissa

Myös sellaisia ajatuksia heräsi, että pitää vahvistaa myös ihan perus hyppyjä. Kuten sanottu, oma ohjaukseni on muuttunut niin, että juoksen aika lailla koiraa nenästä eteenpäin vetäen, ja pidemmän päälle sillä ei varmastikaan ole irtoamisen tai ylipäätään koiran itsenäisen etenemisen kannalta positiivisia vaikutuksia. Itsenäisiä kontaktejakin pitäisi varmaan alkaa taas miettimään. Ollaan varmaan puoli vuotta laiminlyöty kaikenlainen kunnon perustreeni (tai treenaaminen ylipäätään muutamia ratatreenejä lukuunottamatta) - nyt voisi olla treenikauden paikka.