Kisaamista (edelleen) kamalilla kontakteilla

Viikonloppuna oli siis kahden päivän kisailut Kanin kanssa, koska halusin heti alkusyksystä paljon startteja alle. Kontaktivammailun kannalta tämä ei tietenkään ollut fiksua. Ei ollut oikein ajatukset siinä mielessä kasassa. En muista, olivatko ilmot sitten ennen suuria kontaktisuunnitelmiani, mutta niiden kannalta kisaaminen ei tietenkään ollut tässä vaiheessa järkevää. Näin jälkeenpäin ei kuitenkaan hirveästi kaduta, kun nyt voi rauhallisin mielin treenata kontaktit kuntoon ilman suurempia arvokisanollapaniikkeja. Silti haluan ihan oikeasti kontaktit kuntoon. Tällä kertaa me onnistutaan, tai ainakin edes yritetään kunnolla.

Lauantai, Ojanko

0, sij. 1. (serti) Kontaktit kamalat, A vielä kohtalainen, mutta puomi jälleen vuosisadan himmaus. Yksi niisto pääsi myös levähtämään, enkä liikkunut kepeillä reippaasti eteenpäin (varmistelumoodi päällä?!?). Muuten hyvä meno, varsinkin yhdestä ratavalinnasta olin tosi tyytyväinen - uskalsin lähettää Kanin ja juosta persjätön yhtä hyppyä edemmäs kuin mitä valtaosa kisaajista näytti tekevän, ja kannatti! Harvoin kyllä tulee vastaan sellaista tilannetta, että onnistuisi tekemään keskimääräistä fiksumman ratavalinnan.

0, sij. 5. Jepjep, kontaktit edelleen kamalat, jälleen fiksuista ratavalinnoista huolimatta. Mutta siitä olen kyllä helpottunut, että ainakin on nyt tuplakin kasassa, olisi hirveää metsästää sitä myöhemmin.

hyl Viimeinen hyppäri. Unohdin radan ihan pieneksi hetkeksi, mikä kostautui, ja Kani pääsi hyppäämään yhden hypyn takaisin. Myös alussa Kani luki keppien sijaan niiden takana olevaa putkea, peitin varmaan näkyvyyden ekaan väliin tai jotain. Siinä on joka tapauksessa meille treenin paikka. Muuten kiva rata, oli kiva, kun ei tarvinnut enää huolehtia kontakteista.

Sunnuntai, Kirkkonummi

hyl Kamalat kontaktit. Edelleen. Viimeisille esteille asti teemme nollaa, mutta lopun takaakiertovälistävedon toiselle hypylle en saa tarpeeksi kääntöä ja se menee sitten siinä. No, ne kontaktit nyt ainakin tuli vaadittua loppuun asti.

10 Lentokeinu! :D Ennen keinua menin ulos mukavuusalueeltani ja tein takaakiertopersjätön, jess. Ja sillä ilmeisesti tuli vähän liikaakin vauhtia koiran moottoriin... Olin niin hämmentynyt tapahtuneesta, että aloin kesken rataa miettiä, että niin, pitikö tätä keinua nyt sitten uusia, ja ilmeisesti sain kiellonkin seuraavalle esteelle. Niin, ja tarvitseeko mun sanoa kontakteista enää mitään? A:t jälleen kamalia, mutta viimeinen puomi on jo siinä siedettävän radalla, himmaa, mutta himmaa ainakin suoraan 2on2offiin.

0, sij. 3. Helpohko hyppäri, jossa ihanan paljon putkia. Alku ei oikein lähde, siihen olisi voinut keksiä jotain nopeampaakin. Vähän siinä rajalla, että onko vääntämistä vai ei, mutta nolla kuitenkin, ja jää hyvä maku suuhun viikonlopusta. (:

Kontaktikriisi

Tiedän, se sama vanha, aina vaan... Olenkohan joskus aikaisemminkin jopa otsikoinut täysin samalla tavalla? Varmaa on, että jos saisin matkustaa ajassa taaksepäin ja muuttaa menneisyyttä, menisin siihen hetkeen, kun joku idiootti keksi laittaa kontaktiesteet agilityradoille. Tarina meni siis näin:

Kaksi viikkoa sitten alkoi hallikausi. Ensimmäisten treenien aiheena oli - mikäs muukaan - kuin kontaktit. Tehokkaampaa tapaa lytätä treenejen aiheuttamaa innostustani ei voisi olla. Himmaa, himmaa, himmaa... Lisäksi Kani tulee A:lle erittäin epätaloudellisesti - tömähtää vaakasuoralla laakahypyllä kontaktipinnan yläreunaan niin, että kaikki vauhti menee. Miksiköhän tuotakaan ei ole kukaan muu koskaan huomannut? "Pientä viilaamista" sanoo Nina. Itse voisin alkaa vaikka itkeä.

Seuraavana päivänä sisuunnun, soitan Sennille (koiratreenaamisen 112 (: ) ja sanon, että nyt alan oikeasti treenaamaan kontakteja tai muuten tää oli tässä. Ja nytpä on sitten treenattu. Alku oli vähän hakemista palkkauksen kanssa, mutta suureksi yllätyksekseni namipalkka jonkin matkan päässä kontaktista (suom. huom. etupalkka) toimii. Virheen sattuessa voin olla avaamatta namiboksia. Aluksi tämä oli tärkeää, sillä Kani juoksenteli paljon myös kontaktin läpi, mikä kertoo paljon siitä, miten pihalla pieni eläin on ollut.

Toissapäivänä testailin Kanin kontakteja ihan oikealla A:lla (ennen tätä ollaan treenattu omalla pihalla pikku-A:lla). Namipalkka pitää vaihtaa ehdottomasti leluksi, koska suoritusvarmuus löytyy jo, mutta draivia tarvitaan lisää. Yritän olla keskittymättä niihin asioihin, jotka menevät vielä pieleen - ruma tömäytys A:lle, harjan yli loppuun asti ryömiminen - ja olla iloinen niistä, jotka eivät; Kani pomppaa nopeasti 2on2offiin alas päästyään eikä hidasta vauhtia, vaikka jäisin ihan kokonaan taakse, kun etupalkka odottaa kontaktin jälkeen.

A:lle tulosta, rumasta laaka-vaaka-tömäytyksestä, juteltiin lisää eilen. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi speedbumpit tai länget. Treenaaminen tuntuu niin masentavalta, kun koira on päässyt kenenkään huomaamatta tekemään virhetoistoja koko pienen agilityuransa ajan. Mutta ei kai tässä muutakaan voi.

Muuten viikkotreenit ovat sujuneet aika mukavasti. Aina välillä huomaan kisaavani treeneissä sen sijaan, että vetäisin itseni kunnolla mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta ainakin olen tietoinen asiasta. Kyllä tästä kisailemaankin pian päästään.

Momokin on päässyt treenaamaan. Ei, en ole oikeasti antamassa sitä pois. (: Omituista, miten hämmästynyt itse olen koiran itsenäisestä etenemiskyvystä nyt, kun treenaan sitä. Ehkä treenaan yhtä lailla itseäni uskomaan siihen, että voin luottaa koiraan ja antaa sille enemmän tilaa. Kontaktitkin ovat aika hyvällä mallilla kisojen jälkeen vaadittavaa hienosäätöä lukuunottamatta. Momon kanssa toimiva palkkasysteemi on löydetty aikoja sitten: namietupalkka ja tarvittaessa targetti merkkaamaan oikeaa paikkaa.

Palkkauksen kanssa on vielä vähän miettimistä. Namipalkka on paras, mutta olisi kiva, jos saisin Momon vielä innostumaan repimisestäkin tai vähintään juoksemaan tennispallojen perässä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin nyt saada meidän vanha systeemi pois; se, missä koira haukkuu ohjaajaa radalla ja ohjaaja haukkuu koiraa radan jälkeen. (: