Tanssin pyörteissä

Hiphei! Vihdoinkin aikaa kirjoittaa meidän lauantaista! Oltiin siis Goldien kanssa koiratanssikisoissa Veikkolassa, kolmen vuoden tauon jälkeen. Ja repäistiin sitten ihan kaksi luokkaa kerralla.

Alunperin olin ilmonnut HTM:ään, vaikka emme ole moista juuri harrastaneet. Ideana oli kuitenkin, että Momo pääsisi tanssimaan, ihan sama missä luokassa, ja siellä oli tilaa. Jos minulla olikin ilmoittautuessa jokin tilapäinen mielenhäiriö, toistui se, kun freestyleen tulikin peruutuspaikka. Tuli siis avoinkin luokka viimein korkattua.

HTM meni meillä aikalailla nappiin, ja siitä oli tosi hyvä fiilis. Ehkä myös siksi, että Pharrell Williamsin Happy on ehkä paras koiratanssibiisi ikinä juuri tähän ohjelmaan ja tähän tilanteeseen. Me tanssimme, koska se tekee meidät onnelliseksi. Parasta on näin jälkeenpäin katsoa videolta, miten Momon häntä heiluu ja silmät loistavat.

 Videota katsoessa on kuitenkin helppo olla myös ankara. Alussa on paljon epätarkkuutta, ja se johtuu ihan täysin jännityksen pilaamasta huonosta käskytyksestä. Ohjelman keskiosa on myös mielestäni tylsä, ja rytminmuutoksia ja käsienkäyttöä/muista tanssillisia juttuja voisi olla enemmän. En kerta kaikkiaan videolla tiedä, mihin laittaisin kädet! Siihen nähden, miten nopeasti ohjelman kasasin, olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Tästä 167 p, sij. 2./6 ja KUMA (oikeus avoimeen luokkaan).

 Very nice flow. Work with the changes of speed, wish to see more changes. :) 84 p / 83 p, yht. 167 p - Johanna Mamrelund  
Mycket bra tajming till musik! Tappar ngn i position. Blev ngt missförstånd. Önskar mer musikens tema i musikens refräng. 88 p / 86 p, yht. 174 p - Frida Binette
80 p / 80 p , yht. 160 p - Mirja Ovitz

Mukava lajilöytö tämä HTM! Olen aina pitänyt sitä tylsänä ja ollut enemmänkin freestyleihmisiä, mutta näin sisältä päin katsoen näkökulma vaihtui. Kun treenatessakin hyväksyi sen, että nyt se seuraaminen on ohjelman helmi, oli kuvioita ja linkkejä tosi hauskaa suunnitella. Varmasti jatketaan myös tämän parissa.

Myös FS meni aika kivasti, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Olen samalla sekä tyytyväinen että tyytymätön. Lyhyen varoitusajan takia oli järkevintä ottaa kolme vuotta vanha alokasluokkaan tehty ohjelma, vaikka se tuntuikin vähän oudolta. Kotona treeneissä kaikki sujui täydellisesti, mutta kisatilanteessa paras terä keskittymisestä on hukassa. Koiraa painoi kai vähän väsymys, ja oma jännittynyt kireyteni tietysti myös vaikutti hurjasti. Ärsytti silti, että Momo kielsi niinkin tyhmiä juttuja kuin pyörähdyksiä ja tassunantoja. Korin ja siellä olleen kukkasen kanssa tuli myös hieman sekoilua.



Nadjan mielestä oli oikeusmurha, ettei KUMA irronnut. Itse en tiedä, olisi se voinut ehkä nippa nappa tulla, nyt kun kerran raahauduttiin kisoihin. Ei se niin pahalta näytä, mutta kun pystyisimme parempaan! Pisteitä siis 156,33 p ja sij. 1./5, mikä ei kyllä tuntunut pahalta. :)

 Very nice flow. 78 p / 78 p, yht. 156 p - Johanna Mamrelund
 Bitvis tydliga hjälper. Något mycket positioner. Lite skall. Några missar. 74 p / 79 p, yht. 153 p - Frida Binette  
80 p / 80 p, yht 160 p - Mirja Ovitz

Kokonaisuutena olen tietysti tyytyväinen. Oli hauskaa - en muista, milloin viimeksi olen viihtynyt kisoissa niin hyvin. Nyt on taas hurjasti uutta intoa ja ideoita! Parasta oli tietysti treenaaminen, ja se jatkuu. Seuraavat kisat on jo kalenterissa. :)

Uusia tuttavuuksia. Ihana nähdä tällaista rotukirjoa!

  Pakko muuten sanoa vielä sananen koiratanssikisojen ilmapiiristä. On ihan pikkuisen erilaista kuin agikentillä,vaikka sielläkin toki suurin osa ihmisistä on mukavaa porukkaa. En edes muistanut, millaisia tanssi-ihmiset ovat - ei yhtään naamaa näkkärillä vaan kilpakumppanien rehellistä tsemppaamista alusta loppuun. Olen ollut elämäni aikana nyt kolmissa koiratanssikisoissa, ja joka kerralla joku ihan vieraskin ihminen on tullut halaamaan minua ohjelman jälkeen ja kehunut suoritustamme. Kolme vuotta olen kisannut aktiivisesti agilityssa, eikä koskaan ole käynyt niin. Kuinka paljon enemmän saa irti kisoista silloin, kun siellä on ihmisiä, jotka osaavat olla iloisia toistensa puolesta? Kuinka paljon muutama rohkaiseva sana voi kantaa myöhemmin, kun oma osaaminen epäilyttää? Eikö koko koiraharrastusten idea ole juhlia sitä, että meillä kaikilla on omat maailman ihanimmat koiramme ja vahva side niihin?
  
Lisää (sekä henkisiä että fyysisiä) haleja myös agilitykansalle, kiitos.