Kevättä kohti

Nyt ollaan taas saavutettu muutama rajapyykki Kaniinin elämässä:

• 6.2. Terveystutkimukset. Kyynärät & polvet 0/0, toisessa silmässä lievä distichiasis ja lonkat B/B. Kennelliitosta tullut paperi sanoi sitten C/C. Nyt mulla on siis kaksi C-lonkkaista koiraa, kiva.
• 27.2. Kani täytti 2 vuotta. Kukaan, joka tuntee koiran, ei kyllä usko sitä... Jos se ei ole pahemmin vauvaiästä rauhoittunut, niin ainakin se ei ole enää yhtä pehmeä ja ymmärtää, että munkin kanssa voi työskennellä, vaikka ei olisi ihan paras päivä.
• 23.2. Kepit on valmiit. Tai siis, tietysti minkään koiran kepit ei ole koskaan valmiit ja meiltä luonnollisesti puuttuu vielä avainsana varmuus, mutta siis ihan suorat oikeat kepit pujottelee, jipii. Tätä on todellakin odotettu. Eikä roudattu kun pari kertaa kujakepit hallille...

Fyssarilla ei mitään ihmeempiä, Goldie on taas jumissa, niinkuin aina. Kanilla selkä notkolla, ja tämä menee kuulemma kasvun piikkiin, koska sillä kyllä olisi lihaksia kantaa selkärankansa. Olen kyllä itsekin huomannut, miten se roikottaa rankaansa, että eikun vaan jumppaamaan.

Reilu viikko sitten olin Goldien kanssa agikisoissa KKK:lla. Nämä olivat siis meidän toiset kisat kolmosissa. Edellisen illan (lue: yön) keppitreenailut Kanin kanssa hallilla kuitenkin painoivat, enkä vaan jaksanut keskittyä. Kaikilla radoilla herpaannun jossain kohtaan, ja Goldie hyppää hypyn takaisin päin. Videoltakin näkee, että olisin hyvin voinut pelastaa tilanteet kielloiksi, mutta seison vaan paikoillani ja katson kun koira tekee hylyn toisensa jälkeen. Tosi kivat radat kyllä oli, ja harmittaa, kun ei antanut kaikkeaan. Treeniäkään meillä ei ollut takana, viimeksi melkein kaksi kuukautta sitten viime kisoissa, ja se kyllä todellakin tuntui työskentelyssä. Ei yhtään sellaista hyvää tuntumaa koiraan ja ohjaamiseen. Tuloksena siis upea HYL / HYL / HYL . (:

Aina kisoista saa kuitenkin jotain irti, silloinkin, kun unissakävelee radalla:

- Ennen rataa yleensä pyydän Goldiea haukkumaan vireen nostamiseksi, mutta nyt, kun tein niin, haukkua siirtyi myös radalle. Radalla haukkuminen ei tee Goldiella mitään muuta, kuin huonontaa irtoamista ja ohjaukseen keskittymistä ylipäätään (=turhautunut tila). Lisäksi Goldie on alkanut haukkua mun ohjausvirheille, enkä halua provosoida sitä tekemään niin. Ei siis enää haukkumista ennen rataa, vaikka kontakteille se nostaakin kivasti virettä.

- Perussetti kuntoon: irtoamisen ja haltuunoton tasapainoa voitaisiin treenata välillä helpommillakin harjoituksilla. Itse lasken kuitenkin aina perussetin varaan, ja sen päälle se kaikki ylimääräinenkin rakentuu.

- Nollatreeniä! Näin saadaan yhteistyötä hiottua ja ratatyöskentelyä paremmaksi ja varmemmaksi - ja tehtyä sitä samaa kuin kisoissakin eli paketin toimivuuden testaamista. Fakta on, että mun on turha kuvitella treenaavani ratoja Kanin kanssa, jos nolla pitäisi tehdä Goldien kanssa.

- Iso plussa Goldielle tulee siitä, että persjätöt kepeille on nyt tosiaankin kisakunnossa, kun testasin sitä radalla, joka oli jo hylky. Sen sijaan tiukat takaaleikkaukset kepeille, jotka on aina olleet Goldien vahvuuksia, on ihan retuperällä.

Muutama kuva pellolta

Temppuja & toimettomuutta

Ystiskorttikuva

Elämä on nyt tosi...outoa. Aluksi oli ehkä pari päivää niin, ettei tarvitse mennä lenkille. Mutta nyt pidemmän päälle ei voi mennä lenkille. Ai että ei voi mennä lenkille ilman koiraa? Nimenomaan.

Jos mulla ei olisi koiria, olisin varmaan kymmenen kiloa läskimpi (olisi myös enemmän aikaa syödä) ja vielä huonokuntoisempi kuin yleensä, ja vapaa-aika kuluisi telkkarin ääressä (nyt katson sitä 3 tuntia päivässä, kun ei ole parempaakaan tekemistä). Joku toinen varmaan hulluna juoksisi ja kuntoilisi, että jaksaa sitten agitreeneissäkin juosta... Onneksi mulla on sentään hepat tallilla, jotka onkin saaneet nyt superpuunausta. Ja onneksi tämä ei ole pysyvää.

Koirat sen sijaan tuntuvat olevan aika tyytyväisiä elämäänsä, outoa. Toisaalta temppuilun lisäksi kotona on muutenkin ollut tavallista enemmän toimintaa, ja se on aika rankkaa koirille. Ja tietysti myös yskä ei ainakaan piristä.

Temppuvideo

Materiaalia on parilta päivältä, kun innostuin videoimaan oikein urakalla. Suurin osa Kanin tempuista on vielä aika alussa. Goldien temput ovat enimmäkseen vanhoja, ja uudetkin temput on rakennettu vanhojen pohjalta. Kaikki uudet temput rakennetaan tietysti jonkin verran vanhojen päälle, mutta kuitenkin.

Listasin alle myös muutamia opettamiseen liittyviä juttuja, jos joku mahdollisesti lukee tätä ja miettii, mistä aloittaisi. Mutta nämäkin ovat vain meidän tavat opettaa, ja nekin vaihtelevat. Itse käytän aika paljon käsiapuja, koska hienovaraiset käsiavut auttavat kisoissa silloin, kun sanat takertuvat jännityksestä kurkkuun ja koirat kuuntelevat sitä, mitä kroppani sanoo. Yritän kuitenkin pitää myös huolta siitä, että ne joutuvat oikeasti myös miettimään, mitä tekevät. Houkutteluissa pyrin pääsemään pian seisomaan, koska vaikka käytänkin käsiapuja, en halua tanssiessani kumarrella koirilleni. En myöskään jätä temppuja puolitiehen, vaan ne on osattava hyvin pelkästä suullisesta avusta.

Lelujen kerääminen koriin

Laita kori/laatikko eteesi, ja pyydä koiraa tuomaan esineitä. Naksauta kun koira tarjoaa lelua, ja näin lelu putoaa koriin. Lisää aluksi välimatkaa itsesi ja korin välillä, vaihtele koireja/laatikoita ja leluja kehityksen mukaan. Alussa lelujen kannattaa olla pieniä ja helppoja ottaa suuhun, esim. videossa kumirenkaat.

Lelun tuominen

Aluksi naksuttelin Kanille lelujen koskemisesta. Kummallakaan koiralla en ole onnistunut saamaan niitä ottamaan lelusta kiinni naksuttelemalla. Joten aina kun Kani leikki, pyysin sen ensin ottamaan lelusta kiinni, ja tästä tuli siis aina lelupalkka. Edistyksen jälkeen vaihtelin lelupalkkaa ja namipalkkaa lelun nostamisesta. Videolla olemme päässeet takaisin pelkkään namipalkkaan, ja nyt naksauttelen siitä, että Kani tuo lelua lähelleni ja annan sen pikkuhiljaa tajuta, että lelu pitää tuoda käteeni.

Korin kiertäminen etuperin ja takaperin

Kiertäminen on opetettu houkuttelulla käsiapu pian poistaen. Takaperin kiertäminen onnistuu niin, että laittaa kierrettävän esineen ympärille esim. Tavaroita tai vaikka pienen pentuaitauksen niin, että esineen ympärille muodostuu koiran mentävä ”ura”. Sitten koira uralle ja naksuttelemaan taaksepäin vievistä liikkeistä. Itse liitin myös käsiavun temppuun jossain vaiheessa, ja häivytin sen pois pikkuhiljaa, mutta ilmankin pärjää mainiosti.

Ohjaajan kiertäminen

Houkuttelemalla niin, että pääsee pian mahdollisimman pystyasentoon, jotta vartaloavut jäävät pois ja jäljelle jäävät vain käden liikkeet. Palkka ensin liikkumisesta kädeltä kädelle ja lopulta vain yhdelle kädelle toisen käden kautta. Tämän jälkeen käsiapu häivytetään pois. Jos samantyylisiä käsiapuja on paljon, kosketuskepin käyttäminen voi auttaa, kun koira ei tarjoa toisten käsiapujen temppuja, niinkuin Kani. Kosketuskepin avulla pääsee myös itse heti pystyasentoon.

Ryömiminen

Ensin muutamia toistoja ryömien sängyn ali, jotta koira saa ideasta kiinni. Sen jälkeen kädellä houkuttelemalla, palkka lattialle etujalkojen väliin. Koiraa voi myös auttaa pitämällä kättä selän päällä. Kun koiralle on selvä, mitä siltä vaaditaan, yritetään taas päästä mahdollisimman nopeasti seisoma-asentoon.

Kurre

Yleensä koira on helppo houkutella kerjäämisasentoon, mutta Kanille en ole käyttänyt käsiapuja ollenkaan, vaan kaikki lähti leikistä, jossa minä puhalsin Kanin naamalle ja Kani heilautti toista tassuaan kuonoon päin. Ensin palkka tuli tassun liikkeestä, sitten palkkaa nopeammasta tassujen heiluttelusta, ja lopulta vaatimuksena pidempi aika etutassut ylhäällä. Helpottaa, jos koira osaa antaa molempia tassuja.

Kurre + pallon pitäminen tassuilla

Ensin koiralla on oltava hyvä kurre, arvioisin, että pystyssä on pysyttävä kohtalaisen hyvin ainakin viisi sekuntia. Goldie sai ensin palkkaa kevyen tikun pitämisestä rintaa vasten, ja se tajusi pian, että tikku pysyy paremmin, kun tassuja kipristää. Palkkaa tuli myös, kun tikku keikkui tassujen välissä vinossa (ks tämän blogitekstin kuva) ja kun tikku oli tassujen päällä. Vähitellen myös esineen pitämisaikaa pidennetään.

Yskittääköh?

Maanantaina soi puhelin. Moonalle oli tullut kennelyskä. Voihan *****. Kani oli tietysti riekkunut ja nyhjännyt koko sunnuntain Moonan kanssa, joten oli jo myöhäistä huutaa iik ja juosta karkuun pöpöjä. Kun Goldie seuraavana päivänä yskähteli lenkillä, lähti puhelinsoitto takaisin, että täällä myös, treeneihin ei siis mitään asiaa. Goldiella yskähtely jäi siihen pariin, mistä saan varmaan kiittää rokotetta, mutta Kani on nyt viikon jälkeen ihan kunnolla kipeä.

Sen lisäksi, että kisa- ja treenisuunnitelmat menee aikalailla uusiksi, mä sitten vihaan katsella, kun koirat kärsii, edes vähän. Toisaalta Kanin mielestä hirvein juttu tässä on varmaan se, ettei saa treenata mitään vauhdikasta tai leikkiä...

Kani on.<3

Kep kep

Jos palataan viikonloppu takaperin, niin minä tosiaan ryhdistäydyin keppien kanssa. Kuja kapeni, ja fiilis oli oikeastaan jokaisen pienen treenin jälkeen tosi hyvä. Vähän aikaa sitten vielä olo oli vielä kuin en olisi koskaan koiraa kouluttanutkaan, vaikka Goldiekin on kujalla opetettu, mutta nyt alkoi sujua. Mutta toisaalta jokainen koira on yksilö, joten myös jokainen temppu on yksilöllinen.

Olen kuitenkin oppinut tämän lyhyen mutta onnistuneen treenirupeaman aikana myös keppien opettamisesta yleisesti. Tai sitten vaan palauttanut mieleen sitä, minkä olen unohtanut... Joka tapauksessa tajusin hylätä kujan tasaisen kaventamisen ja kaventaa sen sijaan keppejä oman fiiliksen mukaan vähän sieltä mistä tuntuu. Näin tulee oikeasti kuunneltua koiraa eikä ajateltua mekaanisesti, että kuinka monen toiston jälkeen kavennetaan. Kun edistymisen paineet on heitetty romukoppaan ja tilalle on saatu rutkasti intoa treenata, olen uskaltanut myös kokeilla erilaisia juttuja, vaatia välillä enemmän ja sitten taas helpottaa. Muunmuassa kulmiin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota, ja en olisi ikinä uskonut, että Kani osaisi niin hyvin. Yhtenä päivänä myös vedätin Kania täydellä vauhdilla sisääntuloihin, eikä se epäonnistunut kertaakaan. Silmät pyöreinä vaan katsoin vierestä.

Hip hei

Optimismia siis kehiin nyt, tai siis tänne sängynpohjalle, josta kuuntelen köhähtelyä. Pakotan itseni keksimään ainakin kymmenen positiivista asiaa tästä inhottavasta tilanteesta:

1. Ainakin treeneistä on hyvä maku suussa, ja on hyvä jatkaa sitten valovuosien päästä kun ollaan kunnossa.
2. Ja vaikka ei päästä agihallille, on paljon juttuja, joista pitäisi tehdä harjoitusratoja, joita on sitten kiva olla reilusti kun taas päästään treenaamaan.
3. Me voidaan silti tehdä jotain pientä hauskaa temppuilua, mikä on hyvää vaihtelua taas hyvin agipainotteiseksi luiskahtaneeseen elämään.
4. Ja minulla on aikaa, mikä on hyvää vaihtelua taas hyvin koirapainotteiseksi luiskahtaneeseen elämään.
5. ...mutta en sentään ajatellut nähdä ihmisiä vaan käydä enemmän tallilla... ((:
6. ...ja alkaa taas rakastaa matikankirjaa ja toivottaa sille joka ilta hyvää yötä.
7. ...ja herättää sisäisen optimistini, vaikka en keksinytkään kymmentä asiaa.