= Perinteikkäät kahden päivän pääsiäisagikisat Joensuussa
Kanin ekat startit on siis takana, enkä
oikein tajua sitä vieläkään. Milloin
toivottomasta möllikaahottajastani tuli ihka oikea kisakoira?
Joka tapauksessa, Kani oli aika hieno.
Kontaktit oli huonot, mikä taisi olla odotettavissa kun ne ei
ole kunnossa, ja keinulta lensi yli ja pelästyi. En laittanut
sitä sinne uudelleen, ja treeneissä oli taas reipas. Kappas
kakaraa, kun alkaa kestää tätä julmaa maailmaa...
(; Enemmän virettä olisi myös voinut olla kaikilla
radoilla, meni jotenkin vähän hissutteluksi, ja kontaktien
epävarmuus ja oma väsymys edesauttoivat tietysti asiaa. Oma
ohjauskin oli sellaista huiskimista ja hutilointia. Mutta kaikki
kepit se teki hienosti! Tokalta radalta tuli sitten nollavoitto.
Varmistelua tosin tolla radalla huimasti, takaaohjausta koko alku, ja
tuntuu, että päästään kunnolla vauhtiin
vasta loppusuoralla. Silti; mitä ihmettä, nyt sillä on
sitten luvakin. En tosiaan tajua.
Ai niin, ja Kani on selvä medi.
Ihan kokonainen sormi mahtuu säkän ja mitan väliin, ei
se ole lähelläkään maxia. Rrrrrrakastan sitä
tuomaria!!
Seuraavana päivänä
starttasi Goldie. Radoilla oli haastetta, niinkuin tietty kolmosissa
pitääkin, ja tehtiin ihan hyviä ratoja, sitten siellä
vaan oli niitä sössejäkin. Vikalta radalta saatiin
nolla, mutta taas se fiilis, että täh, oliko se muka nolla.
Oli oli, ei kuulemma tuomarin käsi noussut.
No ei perhana vie ollut nolla. 0,66
sekuntia. Yliaikaa. Nokun siinä oli se niisto alussa joka
levähti. Ja takaaohjasin yhden kohdan, vaikka olisin kerennyt
edelle. Poispäinkäännös levähti. Ja sitten
siltä kontaktilta en vapauttanut heti. Ja olis pitänyt
pyörittää siihen muurille, olis ollu nopeampi. Ja
sitten kun koirat haukkui yöllä, niin ei voinut nukkua ja
olin niin väsynyt, ja sitten tyhmiä ohjausmokia.
Seliseliseli.
Goldien kanssa oli kuitenkin ihana
mennä, voi että, miten se nauttii.
Koiriin olen tosi tyytyväinen,
mutta en taaskaan tehnyt itse parasta. Kai se nyt jotain kertoo, että kehtasin laittaa vaan noi parhaat radat... Viime aikoina oon ollut
jotenkin tosi väsynyt. Yleensä yritän vaan hulluna
juosta, mutta nyt oon treeneissäkin ruvennut laiskottelemaan. Se
ei toisaalta näy, koska Kani työskentelee melkein paremmin
kaukana musta, mutta silti, en tosiaankaan tee parastani. Ja yleensä
rataantutustumisessa katson radan läpi ja sen jälkeen
juoksen sen läpi, täysillä, monta kertaa, niin, että
se on melkein raskaampaa kuin itse suoritus. Nyt mietin vaan että
loppuispa tää jo, enkä jaksanut edes hölkätä. Blogiakaan en oo jaksanut päivittää. Ihme agilitykaamos, ehkä tää tästä, kun kesä
tulee lähemmäs.
Okei, kyllähän mä
itsekin ohjasin ihan hyvin, mutta ihan hyvin ei riitä. Superisti
riittäisi... (:
Koko jengi koirapuistossa riekkumassa. Oikealta vasemmalle Kani, Moona, Rasse, Sulo & Goldie.
Kani on nyt ilmoitettu ekoihin
kisoihinsa pääsiäisenä Joensuussa
(Mämmikarkelot<3), wau. En taida edes vielä tajuta
asiaa. Eihän pikku-Kani mitään vielä kisaa, sehän
on niin pieni vasta eikä osaa muuta kuin juosta putkeen.
Tulostavoitteita ei voi ajatellakaan, kun suoritusvarmuus on mitä
on. Mutta toisaalta se on tosi hyvä juttu, koska en haluaisikaan
laittaa hirveitä suorituspaineita heti ekoihin kisoihin. Eikä
kisapäässä muutenkaan ole tilaa tulostavoitteille.
Toinen hyvä juttu tässä on se, ettei tule kiusausta
treenata vielä vähän keppejä varmemmiksi
ja vielä vähän kontakteja nopeammiksi – eli
ei päästäisi koskaan kisaamaaan.
Muutenkin olin Goldien kanssa paljon
armottomampi silloin kun se oli kisavalmiuden kynnyksellä.
Pienetkin virheet estesuorituksissa (esim. silloin kun Goldie jätti
vikoja keppejä väliin hakiessaan edessä olevaa hyppyä)
häiritsivät, ärsyttivät ja ketuttivat. Nykyään,
kun Kani jättää vikat kepit väliin, ajattelen
vaan maailmanrauhaa. Ihanaa silti, että Kanikin on tullut tässä
asiassa vastaan, ettei mun pieni ärsyyntyminen häiritse sen
työskentelyä enää samalla lailla.
Tavoite kisoihin on, molemmilla
koirilla, että koirilla on hauskaa (varmasti), mulla on hauskaa
(melko varmasti), me tehdään parhaamme (melko varmasti) ja
saadaan arvokasta kokemusta (varmasti). Nään itse
kisaamisen mahdollisuutena testata oman koirakon ominaisuudet ja
nähdä ikäänkuin kokonaiskuva vahvuuksista ja
heikkouksista. Yksi kisarata ei tietenkään tätä
täysin kerro, mutta niin hyvin kuitenkin, että yleensä
paljon treenattavaa ja ajatuksia omasta paketista tarttuu käteen.
Kani vakiotreeneissä hallilla
tiistai 27.3.
Tosi hyvät jaakotukset, tosin
ne toimii Kanilla yleensäkin hyvin, kun siinä pääsee
jarruttamaan ja kääntämään koiraa vahvasti
kropalla. Mutta jotain osuutta hyviin jaakotuksiin on varmaan meidän
jarrutus- ja haltuunottotreeneilläkin.
Ennakoiva valssi myös hyvä,
mutta vaatii vieläkin hienosäätöä, pitäis
saada hidastaminen ennen hyppyä omalla liikkeellä vielä
selkärankaan.
Kasasi itsensä kepeille tosi
hyvin, ja keppejä tehtiin myös aika paljon.
Kani & Goldie hallilla torstai
29.3.
...koeviikon
ensimmäinen vapaapäivä: herätyskello soi kuudelta
treenaamaan...
Jarrutuksia suoralla linjalla
välistävetoon. Välistävetohyppyjen takana oli
vielä putki vetämässä koiraa, joten varsinkin
Kanilla joutui todella miettimään, miten jarruttaa.
Kanilla aluksi tökki, mutta teki tosi nättejä kun
vahvistin jarrutusta. Jopa Goldien kanssa tämä oli
vaikeaa, eli ilmeisesti mun hidastuskäskyt olivat myöhässä
ja rytmitys rempallaan. Näitä pitäisi treenata siinä
missä irtoamistakin, että rytmitys jää omaan
selkärankaan ja suhina koirien aivoihin.
Vippauksia. Kanilla vino rima,
mutta ei koonnut ja kääntynyt niin hyvin kuin olin
ajatellut vaan levähti enemmän tai vähemmän. En
jäänyt hinkkaamaan. Goldielle nämä ovat
helpompia, kääntyi superhyvin vinon riman kanssa, ja
hienosti myös normaalilla. Luki myös paremmin niitä
kuin ennen (Kani lukee näitä paljon paremmin). Yleensä
Goldie levähtää siksi, että ohjaan huonosti,
mutta nyt tämäkin oli ilmeisesti kohdillaan, ja tuntui
tosi hyvältä myös.
Putkeen irtoamiset. Kanin kanssa
fiilisteltiin vaan vähän (video). Goldien kanssa väliä
putkeen 5-10 m, irtosi kyllä, muttei niin itsenäisesti ja
täysillä kuin olisin odottanut. Tätä pitää
miettiä, ehkä pitäis laittaa targetteja putkien
suille. En ymmärrä miksi Goldie ei tykkää
putkista, mutten toisaalta ymmärrä miksi Kani rakastaa
niitä niin paljon...
Keppejä. Kanin kanssa
perusvahvistamista, muutaman kerran skippasi vikat kepit, mutta se
on ihan okei. Suurin osa kuitenkin meni oikein. Tein myös
helppoja takaaleikkauksia, eikä ottanut mitään
häiriötä. Pitäis treenata omilla kepeillä
vielä sitä, että pidän oman juoksurytmin koko
ajan tasaisena, ja muutenkin lisäillä häiriöitä
kun omat kepit on helpommat. Oikeilla hallin kepeillä joutuu
kuitenkin vielä ikäänkuin varmistelemaan, että
saa oikeesti niitä hyviä toistoja. Goldien kanssa ensin
kepeillä pysymistä, vaikka juoksen täysiä
eteenpäin, ja myös persjättöjä. Pari kertaa
lähti kesken, mutta tiesin jo juostessani, että oli liian
vaikeaa. Siistiä, että voisin oikeasti tehdä näitä
jo kisoissakin, katsotaan... Tein myös jyrkkiä
takaaleikkauksia, jotka olivat todella ruosteessa. Pitää
treenata. Uskon, että olen vielä joskus onnellinen siitä,
että ne on kunnossa.
Kontaktit. Kanilla aika kesken.
Tai siis, kun targetilla on namia, menee kyllä täysillä
alas, mutta muuten hidas. Luulen, että palaan taaksepäin,
oma diagnoosini on, että targetit on otettu liian aikaisin pois
– Goldiella oli sama ongelma kyseisestä syystä.
Lelutargetteja en muistanut testata, pitää ehdottomasti
kokeilla, koska mulla on jotain muistikuvia siitä, että
niillä olis saanut hyviä tuloksia. Ja lelulla saa tietty
enemmän kaasuakin. Kokeilin myös vapauttaa narupalloa
heittämällä tyhjältä targetilta, mutta ei
ainakaan muutamilla toistoilla vaikuttanut mitenkään.
Mutta pitää tutkia asiaa ja kysellä ihmisiltä
vinkkejä. Goldiella tein ihan vaan muutaman, jotka oli ok.
Tässä pientä videota Kanista. Nauratti kyllä, kun ekan kerran katsoin noita keppivideoita; Kani on opettanut häntänsäkin pujottelemaan... (:
Kani agilityakatemialla maanantai
2.4.
Tämä oli ihan uusi kokemus
minulle ja koiralle, ja positiivinen sellainen! Mennään
kyllä varmasti uudestaan.
Oma ohjaus ei mielestäni ollut
ihan sillä tasolla kun se on, mutta toisaalta sählääminen
on helppoa uuden kouluttajan silmien edessä. Radan alkuosalla en
aluksi saanut ohjattua Kania kolmoshypylle, ja sitten sinkosi
tietysti A:n alle putkeen. Putki-kontaktieste-erottelut on kyllä
muutenkin ihan ruosteessa Kanilla, mutta se selviää kyllä
silloin kun itse olen skarppina ja ohjaan. Myöhemmin radalla
tuli sama putki-A-erottelu vaikeammasta kulmasta, ja sitä
työstettiin myös. Mulle on ihan uusi asia, että Kani
hakee myös kontaktiestettä, vaikka onkin putkihullu. Kani
hakee ja varsinkin lukitsee esteitä vähän eri tavalla
kuin Goldie, vaikka täytyy kyllä sanoa, että Goldiekin
on mennyt parempaan päin ja saan usein tuntea itseni idiootiksi,
jos joskus ajattelen, että se on kädessä niin hyvin
hämäysesteiden lähellä.
Muuten Kanin ratatyöskentely oli
mielestäni kiitettävää, vähän paremmin
se pitäisi vielä saada tulemaan käteen. Meidän
koirakkomme vahvuuksia taitaa olla juurikin sellainen
perusratatyöskentely, Kani irtoaa ja hakee esteteitä hyvin
ja osaa tekniikoitakin aika hyvin. Tätä tasoittaa oma
sähläämiseni. Ainakaan en enää häpeä
huonoa radanlukutaitoani. Ei ole oikotietä onneen, kisaa,
treenaa ja mieti...
Peruspakettiin esteosaamisen kohdalla
en ole Kanin kanssa vielä läheskään tyytyväinen,
ja tähän aijon panostaa enemmän sitten kesällä.
Suoraan sanoen agihallin puomi on niin liukas, että joka kerta,
kun olen treenannut nopeutta Goldien puomiin ja innostanut sitä,
se on liukastunut ja pudonnut. Kesällä on tietysti
muutenkin aikaa, nyt talvella ei viitsi lähteä hallille
vain tehdäkseen muutaman kontaktin.
Videolla pätkiä radasta, mitä
ehdittiin tekemään. Jotenkin koomista, miten pienissä
pätkissä se on... :D
Puomin kontaktit
Näihin olin toivonutkin vinkkiä,
koska koen puomin kontaktin varsinaiseksi ongelmakohdaksi. Kisoissa
katsellessa tuntuu, että harvalla koiralla on kontaktit ihan
siinä ideaalikunnossa, joten aijon todellakin paneutua tähän
ja ymmärtää mahdollisimman monen eri ihmisen tapoja
työstää niitä.
Työskentelytapa kontaktilla oli
seuraavanlainen, ja näin olisin itsekin lähtenyt ongelmaa
ratkaisemaan.
Namitargetti alastulolla, vireen
nostaminen innostamalla äänellä ja lelulla ja koiraa
kiinni pitämällä
Vauhtia niin, että ohjaaja
juoksee koiran ohi / lähtee samaan aikaan koiran kanssa
Hyvässä kontaktissa on
tarpeeksi varmuutta ja nöyryyttä pysähtyä
kontaktille ja tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä, joka tulee
luonnollisesti nopeilla vapautuksilla.
Jo muutamalla toistoilla alkoi näyttää
paremmalta, puomi videolla on suunnilleen nopein mihin päästiin.
Vauhdin saamisessa ohjaajan
juoksemisesta on taas se, että itsenäisiäkin
kontakteja pitää treenata, olen ihan varma, että
varsinkin Kani jäisi ohjaajan liikkeeseen kiinni. Mutta tietysti
yksi asia kerrallaan, ja heti kun kontaktit alkaa näyttää
hyviltä, pitää muistaa nämä. Kanilla voisi
myös oikeasti auttaa myös putken käyttäminen
vetävänä tekijänä puomin päässä,
mutta tässä pitää tietysti olla varovainen, ettei
se opi lukitsemaan kontaktinjälkeistä putkea.
Ylipäätään Kanilla
olisi saanut olla enemmän virettä läpi koko
työskentelyn, ja pitääkin taas alkaa panostaa
leikkimiseen ja kuolleisiin saaliisiin.
Kani vakiotreeneissä hallilla
tiistai 27.3.
Tänään
oli siis vuorossa kisanomainen ratatreeni. Kanilla on ollut kyllä
tosi rankka viikko. Muuten radat meni hyvin, mutta jätti kepit
aina kesken, kun haki jo seuraavaa hyppyä. Toisaalta korjasi
aina tokalle kerralle. Mielenkiintoista nähdä, miten sitten
kisoissa.
Mitään
supervaikeaa radalla ei ollut, Kani levähteli pahasti alun
ennakoivaan valssiin ja lisäksi niistoon, mutta ne parani
seuraaville radoille. Lopuksi tein lisää keppejä ja
A:n kontaktejakin. Kani meni kuulemma nopeammin, kun nami oli
targetilla, eli tyhjälle hitaammin. No, ehkä se tästä.
Muutama kontakti oli kuitenkin radoillakin hyvä. Keinusta myös
sen verran, että 2on2off on ollut siinä vain varmistuksena,
ja vaadin ne vanhasta muistista. Kanin keinu on niin hyvä ja
idea on sille niin selvä, etten usko, että niille oikeasti
on tarvetta. Yksi rima myös näytti putoavan ekalla radalla,
muistan, että Kani ei saanut askeliaan sovitettua siihen väliin.
Goldie oli muuten
kiivennyt pöydälle ja syönyt sieltä pizzanjämät.
Sillä taitaa olla taas joku kokeilukausi. Kani ei vieläkään
uskalla mennä samaan aikaan sen kanssa ovesta ulos, ettei saa
hampaita niskaansa. Nyt kun Kani on päässyt niin usein ulos
treenaamaan keppejä, Goldie on alkanut kiihtyä lenkille
lähtemisestä entistä enemmän, ja sinkoaa ovesta
ulos kuin jokin ajokoira...
Nyt ollaan taas saavutettu muutama rajapyykki Kaniinin elämässä:
6.2. Terveystutkimukset. Kyynärät & polvet 0/0, toisessa silmässä lievä distichiasis ja lonkat B/B. Kennelliitosta tullut paperi sanoi sitten C/C. Nyt mulla on siis kaksi C-lonkkaista koiraa, kiva.
27.2. Kani täytti 2 vuotta. Kukaan, joka tuntee koiran, ei kyllä usko sitä... Jos se ei ole pahemmin vauvaiästä rauhoittunut, niin ainakin se ei ole enää yhtä pehmeä ja ymmärtää, että munkin kanssa voi työskennellä, vaikka ei olisi ihan paras päivä.
23.2. Kepit on valmiit. Tai siis, tietysti minkään koiran kepit ei ole koskaan valmiit ja meiltä luonnollisesti puuttuu vielä avainsana varmuus, mutta siis ihan suorat oikeat kepit pujottelee, jipii. Tätä on todellakin odotettu. Eikä roudattu kun pari kertaa kujakepit hallille...
Fyssarilla ei mitään ihmeempiä, Goldie on taas jumissa, niinkuin aina. Kanilla selkä notkolla, ja tämä menee kuulemma kasvun piikkiin, koska sillä kyllä olisi lihaksia kantaa selkärankansa. Olen kyllä itsekin huomannut, miten se roikottaa rankaansa, että eikun vaan jumppaamaan.
Reilu viikko sitten olin Goldien kanssa agikisoissa KKK:lla. Nämä olivat siis meidän toiset kisat kolmosissa. Edellisen illan (lue: yön) keppitreenailut Kanin kanssa hallilla kuitenkin painoivat, enkä vaan jaksanut keskittyä. Kaikilla radoilla herpaannun jossain kohtaan, ja Goldie hyppää hypyn takaisin päin. Videoltakin näkee, että olisin hyvin voinut pelastaa tilanteet kielloiksi, mutta seison vaan paikoillani ja katson kun koira tekee hylyn toisensa jälkeen. Tosi kivat radat kyllä oli, ja harmittaa, kun ei antanut kaikkeaan. Treeniäkään meillä ei ollut takana, viimeksi melkein kaksi kuukautta sitten viime kisoissa, ja se kyllä todellakin tuntui työskentelyssä. Ei yhtään sellaista hyvää tuntumaa koiraan ja ohjaamiseen. Tuloksena siis upea HYL / HYL / HYL . (:
Aina kisoista saa kuitenkin jotain irti, silloinkin, kun unissakävelee radalla:
- Ennen rataa yleensä pyydän Goldiea haukkumaan vireen nostamiseksi, mutta nyt, kun tein niin, haukkua siirtyi myös radalle. Radalla haukkuminen ei tee Goldiella mitään muuta, kuin huonontaa irtoamista ja ohjaukseen keskittymistä ylipäätään (=turhautunut tila). Lisäksi Goldie on alkanut haukkua mun ohjausvirheille, enkä halua provosoida sitä tekemään niin. Ei siis enää haukkumista ennen rataa, vaikka kontakteille se nostaakin kivasti virettä.
- Perussetti kuntoon: irtoamisen ja haltuunoton tasapainoa voitaisiin treenata välillä helpommillakin harjoituksilla. Itse lasken kuitenkin aina perussetin varaan, ja sen päälle se kaikki ylimääräinenkin rakentuu.
- Nollatreeniä! Näin saadaan yhteistyötä hiottua ja ratatyöskentelyä paremmaksi ja varmemmaksi - ja tehtyä sitä samaa kuin kisoissakin eli paketin toimivuuden testaamista. Fakta on, että mun on turha kuvitella treenaavani ratoja Kanin kanssa, jos nolla pitäisi tehdä Goldien kanssa.
- Iso plussa Goldielle tulee siitä, että persjätöt kepeille on nyt tosiaankin kisakunnossa, kun testasin sitä radalla, joka oli jo hylky. Sen sijaan tiukat takaaleikkaukset kepeille, jotka on aina olleet Goldien vahvuuksia, on ihan retuperällä.
