Temppuja & toimettomuutta

Ystiskorttikuva

Elämä on nyt tosi...outoa. Aluksi oli ehkä pari päivää niin, ettei tarvitse mennä lenkille. Mutta nyt pidemmän päälle ei voi mennä lenkille. Ai että ei voi mennä lenkille ilman koiraa? Nimenomaan.

Jos mulla ei olisi koiria, olisin varmaan kymmenen kiloa läskimpi (olisi myös enemmän aikaa syödä) ja vielä huonokuntoisempi kuin yleensä, ja vapaa-aika kuluisi telkkarin ääressä (nyt katson sitä 3 tuntia päivässä, kun ei ole parempaakaan tekemistä). Joku toinen varmaan hulluna juoksisi ja kuntoilisi, että jaksaa sitten agitreeneissäkin juosta... Onneksi mulla on sentään hepat tallilla, jotka onkin saaneet nyt superpuunausta. Ja onneksi tämä ei ole pysyvää.

Koirat sen sijaan tuntuvat olevan aika tyytyväisiä elämäänsä, outoa. Toisaalta temppuilun lisäksi kotona on muutenkin ollut tavallista enemmän toimintaa, ja se on aika rankkaa koirille. Ja tietysti myös yskä ei ainakaan piristä.

Temppuvideo

Materiaalia on parilta päivältä, kun innostuin videoimaan oikein urakalla. Suurin osa Kanin tempuista on vielä aika alussa. Goldien temput ovat enimmäkseen vanhoja, ja uudetkin temput on rakennettu vanhojen pohjalta. Kaikki uudet temput rakennetaan tietysti jonkin verran vanhojen päälle, mutta kuitenkin.

Listasin alle myös muutamia opettamiseen liittyviä juttuja, jos joku mahdollisesti lukee tätä ja miettii, mistä aloittaisi. Mutta nämäkin ovat vain meidän tavat opettaa, ja nekin vaihtelevat. Itse käytän aika paljon käsiapuja, koska hienovaraiset käsiavut auttavat kisoissa silloin, kun sanat takertuvat jännityksestä kurkkuun ja koirat kuuntelevat sitä, mitä kroppani sanoo. Yritän kuitenkin pitää myös huolta siitä, että ne joutuvat oikeasti myös miettimään, mitä tekevät. Houkutteluissa pyrin pääsemään pian seisomaan, koska vaikka käytänkin käsiapuja, en halua tanssiessani kumarrella koirilleni. En myöskään jätä temppuja puolitiehen, vaan ne on osattava hyvin pelkästä suullisesta avusta.

Lelujen kerääminen koriin

Laita kori/laatikko eteesi, ja pyydä koiraa tuomaan esineitä. Naksauta kun koira tarjoaa lelua, ja näin lelu putoaa koriin. Lisää aluksi välimatkaa itsesi ja korin välillä, vaihtele koireja/laatikoita ja leluja kehityksen mukaan. Alussa lelujen kannattaa olla pieniä ja helppoja ottaa suuhun, esim. videossa kumirenkaat.

Lelun tuominen

Aluksi naksuttelin Kanille lelujen koskemisesta. Kummallakaan koiralla en ole onnistunut saamaan niitä ottamaan lelusta kiinni naksuttelemalla. Joten aina kun Kani leikki, pyysin sen ensin ottamaan lelusta kiinni, ja tästä tuli siis aina lelupalkka. Edistyksen jälkeen vaihtelin lelupalkkaa ja namipalkkaa lelun nostamisesta. Videolla olemme päässeet takaisin pelkkään namipalkkaan, ja nyt naksauttelen siitä, että Kani tuo lelua lähelleni ja annan sen pikkuhiljaa tajuta, että lelu pitää tuoda käteeni.

Korin kiertäminen etuperin ja takaperin

Kiertäminen on opetettu houkuttelulla käsiapu pian poistaen. Takaperin kiertäminen onnistuu niin, että laittaa kierrettävän esineen ympärille esim. Tavaroita tai vaikka pienen pentuaitauksen niin, että esineen ympärille muodostuu koiran mentävä ”ura”. Sitten koira uralle ja naksuttelemaan taaksepäin vievistä liikkeistä. Itse liitin myös käsiavun temppuun jossain vaiheessa, ja häivytin sen pois pikkuhiljaa, mutta ilmankin pärjää mainiosti.

Ohjaajan kiertäminen

Houkuttelemalla niin, että pääsee pian mahdollisimman pystyasentoon, jotta vartaloavut jäävät pois ja jäljelle jäävät vain käden liikkeet. Palkka ensin liikkumisesta kädeltä kädelle ja lopulta vain yhdelle kädelle toisen käden kautta. Tämän jälkeen käsiapu häivytetään pois. Jos samantyylisiä käsiapuja on paljon, kosketuskepin käyttäminen voi auttaa, kun koira ei tarjoa toisten käsiapujen temppuja, niinkuin Kani. Kosketuskepin avulla pääsee myös itse heti pystyasentoon.

Ryömiminen

Ensin muutamia toistoja ryömien sängyn ali, jotta koira saa ideasta kiinni. Sen jälkeen kädellä houkuttelemalla, palkka lattialle etujalkojen väliin. Koiraa voi myös auttaa pitämällä kättä selän päällä. Kun koiralle on selvä, mitä siltä vaaditaan, yritetään taas päästä mahdollisimman nopeasti seisoma-asentoon.

Kurre

Yleensä koira on helppo houkutella kerjäämisasentoon, mutta Kanille en ole käyttänyt käsiapuja ollenkaan, vaan kaikki lähti leikistä, jossa minä puhalsin Kanin naamalle ja Kani heilautti toista tassuaan kuonoon päin. Ensin palkka tuli tassun liikkeestä, sitten palkkaa nopeammasta tassujen heiluttelusta, ja lopulta vaatimuksena pidempi aika etutassut ylhäällä. Helpottaa, jos koira osaa antaa molempia tassuja.

Kurre + pallon pitäminen tassuilla

Ensin koiralla on oltava hyvä kurre, arvioisin, että pystyssä on pysyttävä kohtalaisen hyvin ainakin viisi sekuntia. Goldie sai ensin palkkaa kevyen tikun pitämisestä rintaa vasten, ja se tajusi pian, että tikku pysyy paremmin, kun tassuja kipristää. Palkkaa tuli myös, kun tikku keikkui tassujen välissä vinossa (ks tämän blogitekstin kuva) ja kun tikku oli tassujen päällä. Vähitellen myös esineen pitämisaikaa pidennetään.

Yskittääköh?

Maanantaina soi puhelin. Moonalle oli tullut kennelyskä. Voihan *****. Kani oli tietysti riekkunut ja nyhjännyt koko sunnuntain Moonan kanssa, joten oli jo myöhäistä huutaa iik ja juosta karkuun pöpöjä. Kun Goldie seuraavana päivänä yskähteli lenkillä, lähti puhelinsoitto takaisin, että täällä myös, treeneihin ei siis mitään asiaa. Goldiella yskähtely jäi siihen pariin, mistä saan varmaan kiittää rokotetta, mutta Kani on nyt viikon jälkeen ihan kunnolla kipeä.

Sen lisäksi, että kisa- ja treenisuunnitelmat menee aikalailla uusiksi, mä sitten vihaan katsella, kun koirat kärsii, edes vähän. Toisaalta Kanin mielestä hirvein juttu tässä on varmaan se, ettei saa treenata mitään vauhdikasta tai leikkiä...

Kani on.<3

Kep kep

Jos palataan viikonloppu takaperin, niin minä tosiaan ryhdistäydyin keppien kanssa. Kuja kapeni, ja fiilis oli oikeastaan jokaisen pienen treenin jälkeen tosi hyvä. Vähän aikaa sitten vielä olo oli vielä kuin en olisi koskaan koiraa kouluttanutkaan, vaikka Goldiekin on kujalla opetettu, mutta nyt alkoi sujua. Mutta toisaalta jokainen koira on yksilö, joten myös jokainen temppu on yksilöllinen.

Olen kuitenkin oppinut tämän lyhyen mutta onnistuneen treenirupeaman aikana myös keppien opettamisesta yleisesti. Tai sitten vaan palauttanut mieleen sitä, minkä olen unohtanut... Joka tapauksessa tajusin hylätä kujan tasaisen kaventamisen ja kaventaa sen sijaan keppejä oman fiiliksen mukaan vähän sieltä mistä tuntuu. Näin tulee oikeasti kuunneltua koiraa eikä ajateltua mekaanisesti, että kuinka monen toiston jälkeen kavennetaan. Kun edistymisen paineet on heitetty romukoppaan ja tilalle on saatu rutkasti intoa treenata, olen uskaltanut myös kokeilla erilaisia juttuja, vaatia välillä enemmän ja sitten taas helpottaa. Muunmuassa kulmiin on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota, ja en olisi ikinä uskonut, että Kani osaisi niin hyvin. Yhtenä päivänä myös vedätin Kania täydellä vauhdilla sisääntuloihin, eikä se epäonnistunut kertaakaan. Silmät pyöreinä vaan katsoin vierestä.

Hip hei

Optimismia siis kehiin nyt, tai siis tänne sängynpohjalle, josta kuuntelen köhähtelyä. Pakotan itseni keksimään ainakin kymmenen positiivista asiaa tästä inhottavasta tilanteesta:

1. Ainakin treeneistä on hyvä maku suussa, ja on hyvä jatkaa sitten valovuosien päästä kun ollaan kunnossa.
2. Ja vaikka ei päästä agihallille, on paljon juttuja, joista pitäisi tehdä harjoitusratoja, joita on sitten kiva olla reilusti kun taas päästään treenaamaan.
3. Me voidaan silti tehdä jotain pientä hauskaa temppuilua, mikä on hyvää vaihtelua taas hyvin agipainotteiseksi luiskahtaneeseen elämään.
4. Ja minulla on aikaa, mikä on hyvää vaihtelua taas hyvin koirapainotteiseksi luiskahtaneeseen elämään.
5. ...mutta en sentään ajatellut nähdä ihmisiä vaan käydä enemmän tallilla... ((:
6. ...ja alkaa taas rakastaa matikankirjaa ja toivottaa sille joka ilta hyvää yötä.
7. ...ja herättää sisäisen optimistini, vaikka en keksinytkään kymmentä asiaa.

Goldien agilitykisat

VAROITUS: Järkyttävän pitkä kisaselostus, jota ei jaksa lukea erkkikään.

Valmistautuminen kisoihin poikkesi aika lailla kaikesta, mitä olen ennen tehnyt. Goldielle tasan yksi treeni, jossa kerrataan kaikki välttämätön. Itse lueskelin viikon Nina Svartsbergin Kilpailemisen taito -kirjaa (joka on muuten tosi hyvä) ja yritin saada hyvän fiiliksen. Vasta nyt tajusin, miten paljon ajattelin (ja ajattelen vieläkin) sitä, mitä muut ajattelee ja keräsin itselleni turhia, epärealistisia paineita.

Iuuu kylmä, tulispa jo kesä...

Pakkohan meidän on medikakkosissa pienillä koirakkomäärillä nolla saada. Heti ekalla tietenkin, muuten ollaan ihan surkeita. Ja jos ei saada nollia ja nousta kolmosiin, ei päästä mihinkään treeniryhmiinkään kun kaikki ajattelee ettei ees olla vaivauduttu treenaamaan. Ja jos en niin varmalla koiralla saa nollaa, niin oon kyllä historian surkein ohjaaja, että ei mulla ole mitään toivoa tajuta tästä hommasta yhtään mitään. Kukaan ei varmaan ees halua treenata mun kanssa sitten, kun oon niin surkea. Varmaan joudun vaihtamaan seuraa, kun ollaan niin huonoja, ja käymään alkeiskurssin uudestaan...

Näinhän kaikki ajattelee, eikös vaan?

Kun tajuaa, mikä on ongelma, on onneksi aika helppo lähteä ratkaisemaan sitä. Kisaan ennen kaikkea koiralleni ja itselleni, en muille. Turha sotkea tekemisen iloa miettimällä, mitä joku jossain omissa kuvitelmissa ajattelee.

22.1. Hyvinkää JAU 2 lk tuomari Martti Salonen

Hyvinkään koiraurheilukeskus on kyllä kivoimpia kisapaikkoja, mitä tiedän. Luokkajärjestys oli sopivasti maksi mini medi, eli rataantutustumiseen mennessä tiesi melkein jo valmiiksi, mitä tulee tekemään. Uusi pohja arvelutti, ja varsinkin maksikoirat liukastelivat ihan normaaleissa kaarteissa suuremmitta syittä. Ehkä eniten kuitenkin pisti silmään melkein-myöhässä-muttei-kuitenkaan persjätöt, joissa hidastempoisemmatkin koirat tuiskahtivat vaihtaessaan suuntaa äkisti. Oman jalan alla pohja oli kyllä tosi mukava.

F agilityrata

...oli vaikea, mutta toisaalta kivan haastava. Alku oli koko kentän lävistäjän mittainen suora, ja matka koiran luota radalle lähtöasemiin tuntui kestävän ikuisuuden. Kauhusta kankeana vain kävelin. Sitten tajusin, että hei, hymy huuleen, tätä ollaan ootettu puoli vuotta!! Goldie oli ihan samaa mieltä, en oo pitkään aikaan nähnyt sellaista hymyä tyttösen huulilla! Luva tuli voitolla, ja tehtiin kyllä parhaamme. Erityisen tyytyväinen olen omaan valssailuuni, joka ei olisi tullut kyseeseenkään vähän aikaa taaksepäin, niin rautalangasta se on väännetty.

E agilityrata

Vähän helpompi, mutta myös haastava rata. Mainittakoon myös, että molemmat agiradat vaativat koiralta aika hyvää irtoamista ja jonkin verran myös ohjaajan juoksunopeutta. Suunnittelin parille hypylle ennen keppejä saksalaisen, jonka tein sitten vähän hutiloiden ja Goldie ärsyyntyi minuun. Se on alkanut haukkumaan aina, kun ohjaan huonosti, ihan kiva koutsi... Joka tapauksessa turhautuminen sai sen jäämään käteeni kiinni hetkeksi pidempään kuin olin ajatellut, enkä näin ollen jättänyt tarpeeksi tilaa, jotta se olisi voinut itse hakea kepit suoraan edestä. Pidin vielä fiilistä päällä ja tein täysillä loppuun. Hyllyksi rata muuttui ennakoivalla valssilla puomin jälkeen – valmiiksi hidas koira puomin kontaktin jälkeen ja omat ennakoivan valssin ”asetukseni” säädettynä kaahari-Kaniinille - ei hyvä, kieltoja taisi tulla parikin kun koira kädessä kiinni. Loppusuora häämötti onneksi jo, ja irtoaahan tuo kyllä kun vaan ohjaa. Positiivista molemmilla agiradoilla oli myös se, että Goldie uskalsi laukata puomilla, wau. Rohkea tyttö!

Goldie kesällä puomilla, jännittää. © Sirpa Saari

D hyppyrata

Melkein nukahdin katsellessani maksien menoa. Jotenkin sain kuitenkin piristyttyä omaan tutustumiseeni. Rata oli helppo, suoria linjoja, ei mitään ihmeellistä. Suunnittelin varman päälle edellistä hutilointisaksalaistani muistellen takaaleikkauksia. Kesken rataa tuli taas se tunne, että hitto, ehdin kyllä valssata tohon, ja kyllä siinä pari kolme takaaleikkausta vaihtui valsseiksi lennosta. Kertoo ehkä jotain siitä, miten hyvin tunnen koirakkoni tutustumistilanteessa - ei ole eka kerta kun vaihdan ohjauksia viime hetkellä nopeampiin ja parempiin. Mulla ei ole kyllä koskaan ollut niin hauskaa radalla, ja veikkaan, että Goldie on samaa mieltä. Yli kymmenen sekkaa aliaikaa, voittonolla ja menolippu kolmosiin siis ansaittu. Kaikkensa antanut fiilis. Flow.

---

28.1.Lohja SIUNT 3 lk tuomari Anne Viitanen

Ilmot oli Lohjalle jo laitettu, joten seuraava koitos häämötti jo edessä edellisen päätyttyä. En valmistautunut mitenkään, tuntui niin oudolta, että me muka oltaisiin kolmosissa. En mä vaan ole tajunnut, että kakkosten jälkeen oikeesti on ne kolmoset... Eipähän ehtinyt tulla mitään kynnystä mennä ekoihin kolmosten kisoihin, mikä olisi toisissa olosuhteissa voinut olla hyvinkin mahdollista.

B agilityrata

Rataantutustumisessa tuntuu, etten ole herännyt vielä ollenkaan. Nukun vielä radallakin. Jo ekojen hyppyjen jälkeen koira pitäisi viedä ansaputken jälkeen A:lle, jota se ei nää, koska putki on edessä. Itse huiskaisen Goldien A:n suuntaan, ja se käy tarkistamassa, että estenumero on oikea. Mahtavaa.

Seuraavien sekuntien aikana Goldie karkaa puomille, ohittaa keinun, kääntyy putken päästä väärään suuntaan, ei tule haltuun putken jälkeen, kieltää hypylle ja kääntyy taas väärään suuntaan hypyn jälkeen. Eli surkea, surkea minä. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään hyvänä ohjaajana, mutta tämä on kyllä jo aika naurettavaa. En todellakaan mitään nollia ekoista kolmosista odottanut, mutta ajattelin sentään sössiväni jotenkin fiksummin. Sitä voi olla niin vihainen itselleen. Kaiken lisäksi kontaktit olivat hitaat ja puomi pelotti, vaikka lämppäpuomilla sain Goldien luottavaiseksi ja rennoksi laukalle. Koirakin oli kyllä radalla jotenkin poissaoleva, eikä ihmekään, kun emännän ohjaaminen muistuttaa lähinnä kärpästen huiskintaa.

C hyppyrata

Kettuuntuneena ja pettyneenä itseeni yritän ryhdistäytyä hyppärille. Nyt ei ole ainakaan niitä kontakteja pelissä. Silti tuntuu, ettei valssit viime viikonlopun vastapainoksi liiku yhtään mihinkään, eikä aivot toimi. Eipä sillä, että radanlukutaitoni olisi kehuttava, mutta hyvällä ja itsevarmalla fiiliksellä on niin paljon helpompi ajatella järkevät, juuri itselle sopivat jutut. Rataantutustuminen on liian lyhyt, linjat tuntuvat ylivoimaisen vaikeilta ja oudoilta ja valssaamaan kykenemättömyys ärsyttää.

Ainakin rata on jo parempi. Alku menee hyvin, ja Goldie hakee suoraan putkeen paremmin kuin olin ajatellut. Valssi ei lähde vaikka adrenaliinia on, mutta koira menee ainakin oikeille hypyille. Se, ettei valssit etene saa aikaan myös sen, että toinen valssi on järkyttävän myöhässä. Idiootti minä, pussiin olisi ihan hyvin voinut takaaleikata. Yleensä nyt sentään luotan koiraan, jos en sitten itseeni. Kepeille löytyisi monta järkevämpää ohjausta, joista mitään en uskalla käyttää vähäisen treenin vuoksi. Vasta, kun Goldie tulee ulos vikasta putkesta, tajuan, että hei, täähän on tosiaan vielä nolla. 0,66 sekuntia yliaikaa ei harmita yhtään, kun radasta löytyy niin monta kohtaa, jotka olisi voinut tehdä paljon paremmin. Nyt Goldie oli ainakin täysillä mukana. Kyllä se on niin, että settivalikoimaa on kasvatettava. Jos nousin kakkosiin pelkillä takaaleikkauksilla ja kolmosiin pelkillä takaaleikkauksilla ja valsseilla, niin tänne kolmosiin tarvitaan vähän lisää juttuja, jotka tuntuu hyviltä ja tulee selkärangasta. Pää pystyyn ja eteenpäin!