Rovaniemi sellaisena kuin se oli

Perjantaina herätys on klo 4.45. Sen jälkeen vietämme Kanin kanssa 3,5 h autossa ja 7,5 h junassa välillä Helsinki-Oulu-Rovaniemi. Illalla vietän vielä noin kolme tuntia sängyn pohjalla kuumeesta täristen. Onneksi matkakumppanimme Suvi ja Tuija huolehtivat meistä ja varsinkin Kanista (kiitos <3). 

Lauantaina en haluaisi nousta sängystä. Hetken jo harkitsen luovuttamista, mutta olemme tulleet liian pitkän matkan. Yritän saada kuumetta alas kylmällä suihkulla. Vesi tuntuu jäätävältä, vaikka hana näyttää lämmintä. Särkylääkkeiden avulla olen kuitenkin ratakunnossa ekalle hyppärille.

Rata on tosi kiva, vauhdikas ja virtaava. Siksi onkin sääli, ettei Kani viitsi tehdä keppejä loppuun vaan kirmaa ansaputkeen. Olen hionut keppikulmia niin paljon, että keppien loppuosan häiriöt ovat jääneet vähemmälle. 

Prinssi ja Taika.

Iltapäivä kuluu taas hostellilla sairastellessa. Fiilikset vaihtelevat aika surkeasta erittäin surkeaan.
Kisapaikalle on kuitenkin palattava, ja agiradan tutustuminen kuluu kuin sumussa. Juuri ennen rataa pillerit alkavat onneksi vaikuttaa, ja tulee kuuma.

Teemme radalta hyvän femman. Femma tulee A:lta, jolle en ole pitkiin aikoihin pysäyttänyt Kania juoksariprojektia silmällä pitäen. En siis syytä koiraa, se tekee ihan oikein. Ensimmäinen valssi kääntyy koiran linjalle ja ekassa putkessa tapahtuu myös jotain, koska siellä kestää. (Ilmeisesti huono valaistus oli vaikuttanut muidenkin koirien putkiin.) Rata alkaa rullata suunnilleen lopussa - olisin voinut olla energisempi ja juosta enemmän, mutta se annettakoon anteeksi olosuhteisiin nähden. 




Kuullostaa ehkä siltä, etten olisi tyytyväinen. Olen! Olen tyytyväinen ihan myös siksi, etten lähtenyt Rovaniemelle asti olemaan tyytymätön

Sunnuntaina istumme taas reilut kymmenen tuntia junassa matkalla kotiin. Matka ei ollut niin paha kuin ajattelin, koska joillekin asemille pysähdytään hieman pidemmiksi aikaa, jolloin koiratkin pääsevät hetkeksi ulos.

Olin muuten varannut matkalipun jo valmiiksi sunnuntai-aamulle. :D Se ehkä kertoi jotain siitä, mitä ajattelen jatkoonpääsyn mahdollisuuksistamme. Voisin uskoa meihin vielä hitusen enemmän, ja se ehkä riittäisi.

Yhteenvetona siis reilut 20 tuntia matkustamista, reilut 200 € kuluja ja vajaat 2 minuuttia radalla. Enkä edes yhtään poroa nähnyt! Kannattiko? Ehkä, kyllä ja ei. Ensi vuonna uudestaan? Todellakin.

Kaniinipaniini sm:n joukkueradalla. Kerrankin osutaan kameran linssiin ja vielä suht edustavina!

Ja nyt sitten riittää. (Ainakin hetkeksi. Ainakin isommat kisat.)

Treenilista (kesäkuu)

Siirretty sivut-osion puolelta postaukseksi.

Päivitetty 26.6.2014

KANI

•  kontaktit
  - alastulolankulla juokseminen, pysäytyksiä ja läpijuoksuja sopivassa suhteessa, (pallopalkka)
  → ylläpitoa, ratatreenien yhteydessä 2-3 kisanomaista/alas asti vaadittua ja vahvistamista lankulla
• kepit
  - itsenäiset avokulmat
  - päällejuoksut
  - tiukat takaaleikkaukset
• keinu, loppuun asti, itsenäisyys, viretila ylös lelupalkalla
• merkkaukset, erityisesti pakkovalssit
• saksalaiset ja twistit
• vippaukset
• putkijarrut

GOLDIE

                          A G I L I T Y

• keppikulmat, varsinkin itsenäiset avot
• kontaktit - etupalkalla osana rataa, myös ohjaaja edellä
• putket - itsenäisiä kulmia ja putken tarjoamista ilman käskysanaa
• takaakierrot ja saksalaiset

          T A N S S I

• oikealla ja vasemmalla peruuttaminen
• sivuaskeleet koiraa kohti & poispäin, molemmat puolet
• "selkä" ja "vaihda"
• siirtymä seuraa-väli

Tanssimme taas

1. Jotkut alkavat aina itkeä, kun katsovat videolta teurashevosia tai kulkukoiria. Minä alan itkeä, kun katson videon messarin koiratanssikisoistamme. Siitä on kolme vuotta, ja olemme jotenkin niin nuoria molemmat. Momolla ei ole vielä edes kunnolla karvoja.

2. Olen miettinyt, että joskus Momosta tulee ihan oikea mummokoira - sellainen, jonka tarvitsee vain syödä, nukkua, haukkua ja kävellä. Silloin katuisin vain sitä, etten antanut sen tanssia.

Siispä olen päättänyt, että jatkamme koiratanssin harrastamista. Suuremmalla tai pienemmällä intensiteetillä, ihan sama. Siitäkin huolimatta, että koiratanssia harrastaa vain oudot hipsterit, arvostelu on hyvin epätasaista ja joitain esityksiä katsoessa tulee myötähäpeä. (Toisaalta myötähäpeän tunne pienenee, kun tietää itse, millaista on tehdä koiran kanssa, eikä edes huomaa, kuinka noloa se on.)

Totuus on, että tanssiminen on ihan superhauskaa. Ja se on myös ihan Momon juttu. Sehän on harrastamisen idea - saada oma koira loistamaan siinä, mitä se rakastaa.

PS. Eilen kävin molempien koirien kanssa tuuraamassa Nadjan agitreeneissä. Kani selviytyi keppikulmista hyvin ja teki yhden hyvän puomin, joka riitti. Momokin meni tosi hyvin. Keinua vahvistettiin myös molempien kanssa targetpalkalla. Päällejuoksut kepeille voisin ottaa treenilistalle ihan itseni takia.

Huomenna lähdetään Kanin kanssa. En osaa vielä yhtään sanoa, millainen reissu on tulossa. Kani keksi vielä aloittaa juoksutkin ihan pari päivää sitten. Suurin paniikki on kuitenkin alta pois, sillä matkajärjestelyt on nyt jotakuinkin kunnossa. Pakko kuitenkin sanoa, että kyllä odotan sitäkin, että tämä viimeinenkin koettelemus on ohi, ja päästään taas ihan tavallisiin kisoihin lähelle - ja tietysti treeneihin.