Rovaniemi sellaisena kuin se oli

Perjantaina herätys on klo 4.45. Sen jälkeen vietämme Kanin kanssa 3,5 h autossa ja 7,5 h junassa välillä Helsinki-Oulu-Rovaniemi. Illalla vietän vielä noin kolme tuntia sängyn pohjalla kuumeesta täristen. Onneksi matkakumppanimme Suvi ja Tuija huolehtivat meistä ja varsinkin Kanista (kiitos <3). 

Lauantaina en haluaisi nousta sängystä. Hetken jo harkitsen luovuttamista, mutta olemme tulleet liian pitkän matkan. Yritän saada kuumetta alas kylmällä suihkulla. Vesi tuntuu jäätävältä, vaikka hana näyttää lämmintä. Särkylääkkeiden avulla olen kuitenkin ratakunnossa ekalle hyppärille.

Rata on tosi kiva, vauhdikas ja virtaava. Siksi onkin sääli, ettei Kani viitsi tehdä keppejä loppuun vaan kirmaa ansaputkeen. Olen hionut keppikulmia niin paljon, että keppien loppuosan häiriöt ovat jääneet vähemmälle. 

Prinssi ja Taika.

Iltapäivä kuluu taas hostellilla sairastellessa. Fiilikset vaihtelevat aika surkeasta erittäin surkeaan.
Kisapaikalle on kuitenkin palattava, ja agiradan tutustuminen kuluu kuin sumussa. Juuri ennen rataa pillerit alkavat onneksi vaikuttaa, ja tulee kuuma.

Teemme radalta hyvän femman. Femma tulee A:lta, jolle en ole pitkiin aikoihin pysäyttänyt Kania juoksariprojektia silmällä pitäen. En siis syytä koiraa, se tekee ihan oikein. Ensimmäinen valssi kääntyy koiran linjalle ja ekassa putkessa tapahtuu myös jotain, koska siellä kestää. (Ilmeisesti huono valaistus oli vaikuttanut muidenkin koirien putkiin.) Rata alkaa rullata suunnilleen lopussa - olisin voinut olla energisempi ja juosta enemmän, mutta se annettakoon anteeksi olosuhteisiin nähden. 




Kuullostaa ehkä siltä, etten olisi tyytyväinen. Olen! Olen tyytyväinen ihan myös siksi, etten lähtenyt Rovaniemelle asti olemaan tyytymätön

Sunnuntaina istumme taas reilut kymmenen tuntia junassa matkalla kotiin. Matka ei ollut niin paha kuin ajattelin, koska joillekin asemille pysähdytään hieman pidemmiksi aikaa, jolloin koiratkin pääsevät hetkeksi ulos.

Olin muuten varannut matkalipun jo valmiiksi sunnuntai-aamulle. :D Se ehkä kertoi jotain siitä, mitä ajattelen jatkoonpääsyn mahdollisuuksistamme. Voisin uskoa meihin vielä hitusen enemmän, ja se ehkä riittäisi.

Yhteenvetona siis reilut 20 tuntia matkustamista, reilut 200 € kuluja ja vajaat 2 minuuttia radalla. Enkä edes yhtään poroa nähnyt! Kannattiko? Ehkä, kyllä ja ei. Ensi vuonna uudestaan? Todellakin.

Kaniinipaniini sm:n joukkueradalla. Kerrankin osutaan kameran linssiin ja vielä suht edustavina!

Ja nyt sitten riittää. (Ainakin hetkeksi. Ainakin isommat kisat.)