Kesä, koirat ja kamalan kalju Kaniini

Nooniin, päivitystä pitkästä aikaa. Aloitetaan ageilla.

26.5. Maiju Korhosen koulutus

Suoraan sanottuna mitään erityistä ei jäänyt koulutuksesta tällä kertaa käteen. Ehkä olin vähän poikki jo valmiiksi, juoksin tennareilla ja yskin kipeää kurkkua. Ehkä on myös ollut ylipäätään niin paljon koulutuksia ja superhyvää ratatreeniä viikkotreeneissä (kiitos ihanan mahtavan Kristan), että on vaikeampi saada mullistavia ahaa-elämyksiä.

Radan suunnittelu kahdelle eri koiralle meni oikeastaan aika superisti. Goldien kanssa ei ihmeempiä, nollalla ei sentään saatu oman söhlimiseni takia, mutta muuten ok. Ennakoivaa valssia jouduttiin ainakin tahkoamaan vähän, se on ehkä ensimmäinen asia, joka alkaa kärsiä treenaamattomuudesta. Kommenttia tuli, että kääntyy tosi nätisti, mutta sehän me jo tiedettiinkin.

Kanin kanssa jäätiin hetkeksi hiomaan keppikulmia, ja ne sujuivatkin aika kivasti Kaniiniksi. Puomille himmasi, jälleen, mutta parempi, kun otin omaa liikettä mukaan. Uskon, että himmailu saadaan vielä pois tällä palkkaussysteemillä, mutta milloin? Niistoihin en ole ollenkaan tyytyväinen, heti kun oma liikkeeni ei ole mukana, vauhti lähtee kokonaan pois. Kokonaisuutena tosi kiva. Kaasua kyllä löytyy, ja suorilla baanauksilla omat jalat joutuu koville. Taistelutahtoakin kuulemma löytyy. Jälleen ei siis mitään uutta auringon alla. (:

Agin kanssa tuntuu nyt vaan siltä, että pitäisi päästä kisaamaan. Kesä on kuitenkin mitä on, joten ainakin tämän kuun puolella kisakentät jäävät haaveisiin, ellei sitten möllejä löydetä jostakin. Ja ai niin, heinäkuussa varmaan sitten ne hiton juoksut...

Kesä (ja loma) tuntuu ihanalta. Koirat pääsee uimaan, ja on aikaa ja valoa. Takana oleva viikonloppu olikin taas pitkästä aikaa täynnä koiria.

Lauantaina vietiin koko neljän koiran poppoo (Goldie, Kani, Moona, Rasmu) uimaan ja metsään juoksemaan, ja illalla töihin seuran epiksiin. Ja illalla Kanilta lähti karvat! Kanin ajeleminen ei tosiaankaan ollut mikään hetken mielenhäiriö, vaan pitkään suunniteltu juttu. Sillä on niin tiivis turkki ja paksu aluskarva, että kesät ovat todella tukalaa aikaa, ja talvellakin se kaivautuu lumihankeen jäähdyttelemään. Turkin ajaminen oli kyllä fiksu juttu, koska seuraavana päivänä metsälenkillä Kani ei läähättänyt yhtään, vaikka itselläni oli kuuma. Eihän se kaunis ole, mutta kyllä tässä mielestäni on kyse koiran parhaasta.

Sunnuntaina lähdin mukaan hakutreeneihin katsomaan, miten Moona & co. treenaa. Hakuryhmän ilmapiiri on kyllä ihan mahtava, eikä tylsääkään tullut, kun kuvailin ja pääsin välillä maalimieheksi. Ei musta kyllä silti olis hakua harrastamaan, sitä on jotenkin niin vaikea tajuta. Ja mulla taitaa olla ihan tarpeeksi työtä edellisissäkin harrastuksissa. Hakuilujen jälkeiset esineruututreenit näyttivät kyllä myös aika hauskoilta. Neljän tunnin metsässä rämpimisen jälkeen vietiin koirat taas uimaan, ihanaa...