Treenejä & kisoja

Viime viikonloppu oli jälleen täynnä koirankarvoja. Perjantaina oltiin treenaamassa kokoonpanolla Kani ja Naku. Kanille tuli aika simppeli treeni, kun pöllähdin hallille mitään etukäteen suunnittelematta. Mutta hyvä treeni tulikin, keppejä ja putki-A-erottelua. Kepeillä päällejuoksut ja valssit keppien jälkeen jees, persjätöt eivät ole vielä kisakunnossa. Putki-A-erottelu on vielä vähän lapsenkengissä, mutta olen tämänhetkiseenkin tilanteeseen tosi tyytyväinen. Saatiin paljon onnistuneita toistoja, ja toivon mukaan oppimistakin tapahtui.

Lopuksi kasasimme vielä kentälle lyhyen radan ja laitoimme koirat vaihtoon. Pääsin testaamaan ekaa kertaa agitaipaleensa alkupuolella olevaa Nakua, ja on se kyllä hieno! Lupauduin heti radan jälkeen varaohjaajaksi, jos joskus tarvetta tulee. (; Tässä vielä Sennin ja Naken eka rata:

Lauantaina olin kisaamassa - neljättä viikonloppua putkeen - nyt vaan vaihteeksi Goldien kanssa. Ennen kisoja käytiin muuten kurkkaamassa Kimin pentuja, aivan ihanaisia pikku bortsupalleroita... ♥ Ei silti tullut hurjaa pentukuumetta, huh. Nämä kaksi on mulle ihan tarpeeksi tällä hetkellä... Vai...?

Kisat meni huonosti. Meidän meno oli kyllä melko pohjanoteerausta, ja jos radoista voikin löytää hyviä juttuja, niin oma asenne rypi taas niin pohjamudissa. Tuloksina siis 3 x hyl. Goldie teki oikeastaan ihan hyvää, rehellistä jälkeä – jos unohdetaan se lentokeinu (liian pehmeä käskytys?) ja kahdet kepit, jotka jäi kesken (??!). Itse nuokahtelin siellä väsyneenä ja tein tyhmiä ohjausmokia.

Mietin, mitä tästä pitäisi oppia. Ehkäpä...

A) Ei väsyneenä kisaamaan.

B) Yhdet hyvän fiiliksen ratatreenit alle joka kisoihin voisi olla paikallaan? Ne auttaa hurjasti Kani-moodista pois siirtymisessä ja hyvän, varman fiiliksen saamisessa.

C) Aina ei voi onnistua.

Jos Momo-kullan kanssa menikin huonosti, niin Kanin treenailut kisapaikalla antoivat iloa. Kontaktit alkavat vihdoin näyttää siltä, miltä niiden pitäisikin. Viikkoa aikaisemmin kisailumme Liedossa vaikuttivat tähän. Edellisen kerran ATT:llä supersurkeista kontakteista tuskastuneena lähdettiin uudestaan Turkuun kokeilemaan onnea, ja kannatti – koira liikkui paljon paremmin ja oli paljon itsevarmempi. Tyhmiltä ohjausmokilta ei tietenkään vältytty, mistä kaksi ekaa hyllyä. Toisella hylyllä Kani vielä varasti A:lta, mikä kertoo kontaktien epävarmuudesta kisoissa. Olikin hyvä, että pääsin uusimaan sen hylyn päälle ja palkkaamaan putkeen, sillä viimeisellä radalla kontaktit sitten toimivatkin. Sieltä napattiin myös eka LUVA kolmosia kohti. Ja oli muuten Kanin ekat kisat kakkosissa. (:

Tämä viikko onkin sitten mennyt lenkkeillen, kiitos koeviikkojen antamien vapaapäivien. Kanin vakiagitreenit meni muuten ihan älyttömän hyvin, oli tosi hyvä fiilis ja kerrankin juoksin itseni ihan hikeen. Kanikin liikkui, kun oma asenne oli kohdillaan. En ole oikeastaan viime aikoina niinkään työstänyt asennetta, vaan fiilis on syntynyt pelkästä ajatuksesta, että nyt treenataan ja kisataan aktiivisesti ja kunnolla, ja kuinka hauskaa se on. Omaan vireeseenkin vaikuttaa niin paljon asioita, joihin ei oikeastaan niin paljon voi itse vaikuttaa; stressi, univaje jne.

Kani teki myös tosi hienoja puomeja, ja ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että ehkä tämä kontaktiongelma on jotenkuten selätetty. Vastaisuuden varalle avain ratkaisuun taisi olla hyvän fiiliksen ja hyvien kontaktien yhteyden löytäminen, lisättynä tietysti oikeanlaiseen palkkaukseen ja oman koiran kuuntelemiseen.

Perjantaina oltiin myös jälleen treenaamassa, kokoonpanolla Kani, Naku ja Myy. Oli kyllä niin hauskaa, juuri sopivasti väsyneellä porukalla...! Innostuin treenaamaan Kanin kanssa vähän tokoakin, ja oikeasti, oon kyllä niin pitkään miettinyt, että voisi sen vinon seuraamisen ainakin korjata. Nätisti vierellä seuraava koira on iloksi ihan arjessakin.

Tehtiin simppeliä kontaktirataa, ja kontaktit tosi hyviä. Mun pitää vaan muistaa rytmittää oikein niin, etten pysähdy Kanin kanssa yhtä aikaa ja vahvista sen kiinnittymistä mun liikkeeseen. Yritän iskostaa sen päähäni ja muistaa treeneissä. Lopuksi vähän haastavampia avokulmia, jotka oli vakitreeneissäkin vähän rempsallaan. Treeniä tarvitaan edelleen lisää niihinkin.