Puomeja ja ihana Momo

Noniin! Tässä nyt sitä videota viime postauksen ekalta radalta. Huomaa erittäin havainnollistava puomi, jossa Kani vahingossa varastaa (oli siis todellakin tarkoitus vaikka himmauttaa koira sinne kontaktille asti). Paljon on vielä hiottavaa (mm. ennen keppejä kunnon levähdys ja mun varmisteluhimmailu kepeillä), mutta onneksi jotain myös onnistui. (:

Tällä viikolla tuli ensimmäinen epätoivon hetki kontaktien kanssa. Kanilla oli ollut edellisenä päivänä ratatreenit, joissa olin vetänyt sen vähän piippuun, joten tarkoitus oli tehdä ihan vaan muutama kontakti. Ja niin tehtiinkin, muutama surkea. Käytin kymmenen minuuttia tuijottaen estekopin seinää ja miettien, että tässä tämä oli. Nyt loppui. Ei me saada noita kontakteja ikinä kuntoon. Ei me voida ikinä harrastaa tätä lajia kunnolla. Tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Voisin vielä hyvin lopettaa. Lopettaa kaikki koiratouhut ja alkaa tekemään jotain järkevää.

Lopulta juoksin hikisenä, väsyneenä ja mieli synkkänä bussin kiinni enkä ajatellut enää mitään. Bussissa sitten lopulta katsoin kamerasta videoita Kanin puomeista, eivätkä ne olleet ollenkaan niin surkeita, miltä kentällä tuntui. Siis ei mitään hyviäkään, mutta ei todellakaan mitään surkeita. Koira menee suoraan 2on2offiin ilman ohjaajan tukea, ensimmäinen kriteeri täyttyy jo. Kriisi siis sivuutettu. Videolla siis ensimmäinen toisto, etupalkkana lelu.

Ja mitä tulee meidän kisakontakteihin, niin tältä näyttää. Tämä pätkä siis viimeisimmältä agiradalta. Puomi oli oikeastaan aika hyvä, Kani himmaa ainakin suoraan alas ja maltan pitää oman liikkeeni suhteellisen tasaisena.

Muuta treenattavaa Kanin kanssa meillä on kepit, varsinkin suorat avokulmat ja irtoaminen, varsinkin leijeröinti. Pelottavaa, miten perusasiat alkaa melkein varkain repsahtamaan, kun niitä ei vahvista. 

Ilon aiheitakin on onneksi ollut, kiitos tällä kertaa Momon, jota olen aina ruotimassa. Ainakin yhden koiran kanssa olen läksyni oppinut. Melkein alan itkeä, kun katson Momon puomeja nyt – miten paljon tuskailuja pikku arkajalan kanssa onkaan ollut! Momo harvoin pääsee yllättämään näin, vaikka usein unohdankin, miten hieno koira sekin on. Kisapuomit ei tietenkään ole näin hienoja, ja vieraat puomit saattavat edelleen pelottaa, mutta kahden namitargetin palkkaussysteemi (yksi targetti kontaktilla, toinen muutamien metrien päässä) on selvästi juuri oikea tälle koiralle. (Videon toistot: 1.: namit molemmilla targeteilla, 2.: ensimmäinen tyhjä, 3.: ei targettia kontaktilla)

Ihana Momo!