Sen sijaan ehdin tehdä viikonloppuna kaikkea sellaista, mikä on jäänyt väliin viikkoihin, kuukausiin ja jopa vuosiin. Agilityyn liittyen päällimmäisenä on tietysti pitkään, hartaasti ja treenikavereita ärsyttävällä innolla odotettu ESSn järjestämä Jennan koulutus, jonne kaasuttelin lauantaina kauhistuneen Kanin kanssa. Oli muuten taas niin oikeaan aikaan, juuri kun treeni-into oli laantumassa. Ei pelkästään maailman positiivisin kouluttaja vaan myös shelttikerhon ihana porukka tehnyt loistavaa koulutusta. Nyt on taas hurjasti uutta energiaa radoille.
Tekniikoissa ei yhtä leijeröintikohtaa huolimatta ollut juuri meille haastetta. Valssit, persjätöt, saksalaiset, vastakäännökset ja niistot ovat niin meidän luotto-ohjauksia, ettei niissä ole juuri tekemistä. Olin myös yllättynyt siitä, että putkijarru ja sylkkärikin toimivat tosi hyvin. Pakkovalssin merkkaus pitää laittaa taas jälleen treenilistalle, siitä on joskus tullut Ninaltakin sanomista. Myös hypyn leijeröintiä pitää treenata, tuo on taas niitä "tulee harvoin vastaan, jos sattuisi tulemaan, niin ketuttaisi" -paikkoja.Yksi aika lohduttava ajatus oli myös, ettei se, että on aina ajoissa (ja vielä liian ajoissa) ole huono juttu, vaan ihan normaalia. Onhan ohjaaminen toki helpompaa, kun ei tarvitse olla huolissaan ehtimisestä. Rytmityksen kanssa saa olla tarkkana, oli sitten myöhässä tai liian ajoissa, mutta ehkä siihenkin on kuitenkin helpompi keskittyä silloin, kun on rauhassa edellä eikä pingo paniikissa koiran perässä. Hmm.
Kontakteille sain taas hitusen sielunrauhaa. Suunnitelma on jokseenkin sama kuin se oli jo aikaisemmin: etupalkalla kuntoon. Nyt tarvitaan vaan roimasti hyvää fiilistä ja apupalkkaaja eteen heiluttelemaan lelua.
Treeniseuraa? Täältä lähtee.
PS. Myös hyvin epäinhimillisinä vuorokaudenaikoina. ;)
 |
| Kani lievästi ahdistuneena. |
 |
| Momolla oli laiska viikonloppu. |
 |
| Hevostelua, pitkästä aikaan! <3 |
Treeniseuraa? Täält lähtis kanssa aika halvalla :D
VastaaPoistaLoistavaa! :D
Poista