Rennommin

Vapaapäivät alkavat vaikuttaa. Tuntuu ihanalta, kun ei edes tarvitse jaksaa tehdä mitään erikoista. Ehkä opin joskus rentoutumaan kunnolla.

Treenaaminen on tosin jäänyt hieman vähiin. Toisaalta molemmille koirille on ollut kunnon ratatreenit, mitä ei usein tapahdu. Kani on painellut akatemialla, jolloin Goldie on päässyt viikkotreeneihin. Olen edelleen sekoillut twistien ja saksalaisten kanssa, ja draivi on radalla hukassa. Pääasia kuitenkin, että on kivaa.

Olen alkanut taas juosta säännöllisesti. Se on mahtavaa. Ensimmäiset kilometrit olivat yhtä tuskaa, mutta nyt rullaa jo aika mukavasti. Puuduttavan pitkät kevyet lenkit palkitaan reippaalla lenkillä. Koiratkin ovat tietysti mukana, ja olemme Kanin kanssa yhtä mieltä intervallien ihanuudesta. (:

Juoksulenkkien vastapainoksi kävimme eilen taas metsässäkin. Liikunnasta tulee minulle helposti pelkkää suorittamista, jos en välillä ota rennommin. Koiratkin nauttivat suunnattomasti päämäärättömästä haahuilusta puiden välissä. Poluilta poikkean kuitenkin vain sen verran, etten eksy.

Metsä muuttuu entistä terapeuttisemmaksi kameran kanssa. Kuvaaminen ei ole helppoa, mutta ihanaa. Tuntuu, että pääsen aivan uudella tavalla lähemmäksi myös koirieni kokemusmaailmaa. Kuvan ei välttämättä tarvitse olla kovin kaunis tai omaperäinen. Riittää, että se on sitä, mitä minä katson.