Tekniikkatreeniä ja kontaktipohdintoja

Prelejä, koirajuttuja ja villasukilla luistelua. Niistä on tämä viikko (ja varmaan seuraavakin) tehty. On alkanut jo hieman arveluttaa tämä abiturientin elämä. Olettaako ne, että nyt kun me ei olla enää koulussa, niin me vain istutaan aamusta iltaan kotona ja luetaan? Pelkään oikeasti vähän niin.

Lenkki- ja leikkiseuraa ollaan saatu Karosta, Troya-bc:sta ja Nikitasta. Lenkkien sopiminen kannattaa, tulee oikeasti lähdettyä! Ja saa kivoja kuvia. (;

Kani, Nikita ja Troya vauhdissa

Agilitytreenit ovat olleet tällä viikolla täynnä tekniikkaa, mikä tulee kyllä aina tarpeeseen. Viikkotreeneissä hiottiin Kanin kanssa valsseja. Meidän valssit on sinänsä ihan hyvällä mallilla, mutta pitkälle liikkuvissa valsseissa menee jalat helposti solmuun. Myöhässä on valssin kanssa myös helppo olla, kun sillä epätäydelliselläkin ajoituksella selviää helposti puhtaasti. Treenit meni kuitenkin hyvin - rohkea liikkuminen on aina treenilistalla.

Tänään oltiin Kanin kanssa agilityakatemialla Jenna Caloanderin koulutuksessa, jonne päästiin peruutuspaikalle lyhyellä varoitusajalla. Viikon takainen puomilla säheltäminen sai vastapainoa, kun aloitettiin suosiolla heti kontakteista. Taas tuli paljon uusia ajatuksia.

Kun painetilanne syntyy, ja Kani jää seisomaan kontaktille muutaman askeleen päähän 2on2offista, tilanteesta pitää päästä nopeasti eroon, vaikka houkuttelemalla koira kontaktille. Palkkaaminenkin voi olla ok, ajatuksella neutraali kevyt palkka huonoista toistoista, superiso palkka superhyvistä toistoista. Koira siis tavallaan palkataan kevyesti väärästäkin toistosta. Tällä estetään epävarmuuden ja rankaisun tunteen synty.

Ihana Troya ja kepintuijotuskilpailu (:

Ajatus vaatii toki vielä pohdintaa. Aikaisemmin olen jäänyt odottamaan, että Kani tarjoaisi 2on2offia, mikä on teoriassa järkevää. Käytännössä en kuitenkaan ole varma, lisääkö se millään lailla varmuutta, sillä tuloksena on usein vain pitkä aika, jolloin seison passiivisena vieressä kun koira seisoo paineisena kontaktilla. Myöhemmin olen myös vain kutsunut Kanin palkatta pois kontaktilta mukaani ja ottanut rennosti uuden toiston. Olisiko 2on2offin vaatiminen loppuun asti ja siitä kevyesti palkkaaminen sitten fiksumpaa onnistuneiden toistojen kannalta, se pitää selvittää treenaamalla.

Yksi iso juttu oli myös ajatus siitä, että myös kisakontaktit pitäisi tuoda treeneihin. Se on unohtunut meillä kokonaan. Kun koira voi koskaan tietää, pitääkö sen pysähtyä vai jatkaa, se lisää automaattisesti vauhtia vapautumisen varalle.

Kontaktien treenaaminen on kyllä osoittautunut pohjattomaksi suoksi. Onneksi treenaamalla löytää aina uusia asioita, jotka toimivat ja eivät toimi. Olen esim. ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että olen vihdoin oppinut, miten tällaista paineherkkää koiraa hetsataan. Ei mitään kiinni pitämistä tai muutakaan lääppimistä, vaan vanha kunnon "än yy tee nyt" -vihjesana. Vauhdin treenaaminen on nyt huomattavasti helpompaa.

Toinen treenin puolikas oli sitten ratatreeniä - tai oikeastaan lopulta tekniikkaa. Rata ei ollut mikään ihan helppo, ja paras terä oli tietysti jo poissa sekä koirasta että ohjaajasta. Ekat kymmenen estettä saatiin sujuviksi aika pienellä säädöllä, mutta putkitykityksen jälkeen tuleva saksalainen vaati hiomista. Loivasta kulmasta huolimatta pitäisi aina päästä päällejuoksun jälkeen siivekkeen toiselle puolelle, pois koiran linjalta. Siivekkeen lähellä oleminen on vaan välillä niin vaikeaa, kun ei tiedä, mihin jalat pistäisi potkimatta siivekettä tai koiraa. Siinä on meillä taas yksi repsahtanut tekniikka aina vain kasvavalle treenilistalle...

Kani, Mom ja Troippis