Rakas ruskeavalkoinen

Laumamme vahvuus on tällä hetkellä 12 valkoista tassua. En ole (valitettavasti) hankkinut uutta koiraa, vaan matkustimme shelttineitien kanssa perjantaina Keski-Suomeen pitämään huolta rakkaasta ruskeavalkoisesta. Aussiepoika Luffe on painanut tassunjälkiään kesälomamuistoihini jo kymmenen vuotta. Koiratkin ovat siis keskenään jo vanhoja tuttuja ja tulevat toimeen ilman suurempia kahinoita.

Päivät ovat lukemista, ulkoilua ja rentoilua. Kelit sallivat metsissä samoilun lisäksi lenkkeilyn myös järven jäällä. Luffe, Kani ja minä olemme tästä erittäin innoissamme. Momoa vähän arveluttaa vielä tuo vetten päällä kävely.

 Luffen kanssa olemme käyneet hieman keskustelua siitä, tarvitseeko luoksetulokäskyihin reagoida heti vai sitten kun ehtii ja kiinnostaa. Maalaispojan tottelevaisuus on päässyt vanhemmiten hieman repsahtamaan... Lataan siis taskuni täyteen herkkuja joka lenkille ja yritän olla kärsivällinen. Tilaisuus tekee varkaan, mutta onnistuneet toistot tukevat seuraavia onnistumisia. Edistystä on tapahtunut jo muutamassa päivässä, ja Luppana saa kulkea jo aika vapaasti ollessaan kuulolla. Arkitottiksen - eli lähinnä luoksetuloharjoittelun - tueksi olemme myös temppuilleet päivittäin, joten toimintaa on riittänyt.