Marraskuun mietteitä

Hyvästi ulkotreenit...

Tällä hetkellä meillä on kotona yksi kiimainen läähättävä tyrkky ja toinen leluja ympäriinsä kanniskeleva valeraskas piipittäjä. Taas vaihteeksi elämään on siis mahtunut paljon myös koiratonta menoa, kuten aivan ihana viikonlopun projektityökeikka, synttärien juhlimista ja esseekirjoitusta pikkutunneilla. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen viihtynyt lukiossa paremmin kuin hyvin, niin alkaa olla kyllä jo aika lähteä pois. Minne, se on vielä vähän auki.

Kanilla on tosiaan nyt juoksu. Me ollaan nyt treenattu itsenäisiä kontakteja sisällä ison kirjan päällä ja avokulmia takapihalla. Toiveissa on huomattava parannus keppiosaamiseen juoksutauon aikana, ja siitä sitten taas kontakteille päänsärkyä potemaan. Niiden suhteen mulla on muutama idea, mutta on ehkä parempi, etten kirjoita niistä ennen kuin olen oikeasti kokeillut.

Momo on ollut nyt tuuraamassa Kania kaksissa viimeisissä ratatreeneissä. Niin kiinni se ei sentään ole “vauvoissaan”, ettei aksaamaan lähtisi. Viime viikolla, kun Goldie oli ekaa kertaa, koutsimme Nina luuli varmaan puolen treenin ajan, että mulla on Kani. :D Kyllä se Momokin sitten ihan reippaasti painelee. Kai nämäkin voi sitten oikeasti mennä sekaisin, jos ei tunne…

Perusongelmat Momon kanssa on juuri niitä, jotka olen jo itse tunnistanutkin: en anna tilaa, varsinkaan putkilla ja takaakierroissa, enkä välillä malta odottaa keppejä loppuun. Erityisen turhauttavaa on, kun olen välillä oikeasti toivottoman paljon liian ajoissa. Sitä kyllä tapahtuu usein Kaninkin kanssa. Tiedän, että kyse on ennemminkin ohjaustyylistä (kumpikin koira tekee hyvin yksin, joten lähetän ja juoksen edelle) kuin siitä, että mulla olisi hitaat koirat ja olisin itse tosi nopea. Silti tekisi mieli nähdä, miten pärjäisi jonkun ihan järkyttävän tykin kanssa, tai ainakin kellottaa se satanen ja todeta, ettei tosiaan kannata vaihtaa pikajuoksijaksi.

Puomeja ja ihana Momo

Noniin! Tässä nyt sitä videota viime postauksen ekalta radalta. Huomaa erittäin havainnollistava puomi, jossa Kani vahingossa varastaa (oli siis todellakin tarkoitus vaikka himmauttaa koira sinne kontaktille asti). Paljon on vielä hiottavaa (mm. ennen keppejä kunnon levähdys ja mun varmisteluhimmailu kepeillä), mutta onneksi jotain myös onnistui. (:

Tällä viikolla tuli ensimmäinen epätoivon hetki kontaktien kanssa. Kanilla oli ollut edellisenä päivänä ratatreenit, joissa olin vetänyt sen vähän piippuun, joten tarkoitus oli tehdä ihan vaan muutama kontakti. Ja niin tehtiinkin, muutama surkea. Käytin kymmenen minuuttia tuijottaen estekopin seinää ja miettien, että tässä tämä oli. Nyt loppui. Ei me saada noita kontakteja ikinä kuntoon. Ei me voida ikinä harrastaa tätä lajia kunnolla. Tässä hommassa ei ole mitään järkeä. Voisin vielä hyvin lopettaa. Lopettaa kaikki koiratouhut ja alkaa tekemään jotain järkevää.

Lopulta juoksin hikisenä, väsyneenä ja mieli synkkänä bussin kiinni enkä ajatellut enää mitään. Bussissa sitten lopulta katsoin kamerasta videoita Kanin puomeista, eivätkä ne olleet ollenkaan niin surkeita, miltä kentällä tuntui. Siis ei mitään hyviäkään, mutta ei todellakaan mitään surkeita. Koira menee suoraan 2on2offiin ilman ohjaajan tukea, ensimmäinen kriteeri täyttyy jo. Kriisi siis sivuutettu. Videolla siis ensimmäinen toisto, etupalkkana lelu.

Ja mitä tulee meidän kisakontakteihin, niin tältä näyttää. Tämä pätkä siis viimeisimmältä agiradalta. Puomi oli oikeastaan aika hyvä, Kani himmaa ainakin suoraan alas ja maltan pitää oman liikkeeni suhteellisen tasaisena.

Muuta treenattavaa Kanin kanssa meillä on kepit, varsinkin suorat avokulmat ja irtoaminen, varsinkin leijeröinti. Pelottavaa, miten perusasiat alkaa melkein varkain repsahtamaan, kun niitä ei vahvista. 

Ilon aiheitakin on onneksi ollut, kiitos tällä kertaa Momon, jota olen aina ruotimassa. Ainakin yhden koiran kanssa olen läksyni oppinut. Melkein alan itkeä, kun katson Momon puomeja nyt – miten paljon tuskailuja pikku arkajalan kanssa onkaan ollut! Momo harvoin pääsee yllättämään näin, vaikka usein unohdankin, miten hieno koira sekin on. Kisapuomit ei tietenkään ole näin hienoja, ja vieraat puomit saattavat edelleen pelottaa, mutta kahden namitargetin palkkaussysteemi (yksi targetti kontaktilla, toinen muutamien metrien päässä) on selvästi juuri oikea tälle koiralle. (Videon toistot: 1.: namit molemmilla targeteilla, 2.: ensimmäinen tyhjä, 3.: ei targettia kontaktilla)

Ihana Momo!

Kisaamista (edelleen) kamalilla kontakteilla

Viikonloppuna oli siis kahden päivän kisailut Kanin kanssa, koska halusin heti alkusyksystä paljon startteja alle. Kontaktivammailun kannalta tämä ei tietenkään ollut fiksua. Ei ollut oikein ajatukset siinä mielessä kasassa. En muista, olivatko ilmot sitten ennen suuria kontaktisuunnitelmiani, mutta niiden kannalta kisaaminen ei tietenkään ollut tässä vaiheessa järkevää. Näin jälkeenpäin ei kuitenkaan hirveästi kaduta, kun nyt voi rauhallisin mielin treenata kontaktit kuntoon ilman suurempia arvokisanollapaniikkeja. Silti haluan ihan oikeasti kontaktit kuntoon. Tällä kertaa me onnistutaan, tai ainakin edes yritetään kunnolla.

Lauantai, Ojanko

0, sij. 1. (serti) Kontaktit kamalat, A vielä kohtalainen, mutta puomi jälleen vuosisadan himmaus. Yksi niisto pääsi myös levähtämään, enkä liikkunut kepeillä reippaasti eteenpäin (varmistelumoodi päällä?!?). Muuten hyvä meno, varsinkin yhdestä ratavalinnasta olin tosi tyytyväinen - uskalsin lähettää Kanin ja juosta persjätön yhtä hyppyä edemmäs kuin mitä valtaosa kisaajista näytti tekevän, ja kannatti! Harvoin kyllä tulee vastaan sellaista tilannetta, että onnistuisi tekemään keskimääräistä fiksumman ratavalinnan.

0, sij. 5. Jepjep, kontaktit edelleen kamalat, jälleen fiksuista ratavalinnoista huolimatta. Mutta siitä olen kyllä helpottunut, että ainakin on nyt tuplakin kasassa, olisi hirveää metsästää sitä myöhemmin.

hyl Viimeinen hyppäri. Unohdin radan ihan pieneksi hetkeksi, mikä kostautui, ja Kani pääsi hyppäämään yhden hypyn takaisin. Myös alussa Kani luki keppien sijaan niiden takana olevaa putkea, peitin varmaan näkyvyyden ekaan väliin tai jotain. Siinä on joka tapauksessa meille treenin paikka. Muuten kiva rata, oli kiva, kun ei tarvinnut enää huolehtia kontakteista.

Sunnuntai, Kirkkonummi

hyl Kamalat kontaktit. Edelleen. Viimeisille esteille asti teemme nollaa, mutta lopun takaakiertovälistävedon toiselle hypylle en saa tarpeeksi kääntöä ja se menee sitten siinä. No, ne kontaktit nyt ainakin tuli vaadittua loppuun asti.

10 Lentokeinu! :D Ennen keinua menin ulos mukavuusalueeltani ja tein takaakiertopersjätön, jess. Ja sillä ilmeisesti tuli vähän liikaakin vauhtia koiran moottoriin... Olin niin hämmentynyt tapahtuneesta, että aloin kesken rataa miettiä, että niin, pitikö tätä keinua nyt sitten uusia, ja ilmeisesti sain kiellonkin seuraavalle esteelle. Niin, ja tarvitseeko mun sanoa kontakteista enää mitään? A:t jälleen kamalia, mutta viimeinen puomi on jo siinä siedettävän radalla, himmaa, mutta himmaa ainakin suoraan 2on2offiin.

0, sij. 3. Helpohko hyppäri, jossa ihanan paljon putkia. Alku ei oikein lähde, siihen olisi voinut keksiä jotain nopeampaakin. Vähän siinä rajalla, että onko vääntämistä vai ei, mutta nolla kuitenkin, ja jää hyvä maku suuhun viikonlopusta. (: