Eräs kaunis kesäpäivä ja elämä sen jälkeen

Viimeiset mansikat Helsingin rautatieasemalla.

Muutamia kuvia vielä heinäkuun helteiltä, ajalta ennen betoniviidakon sademetsää. Hölmöä, kuka nyt syyskuussa enää kesää kaipaa. En minä ainakaan.

Vapaan ajan arvo nousee hiljalleen. Vietämme sen lähinnä metsissä, koska lenkit ovat ykkösprioriteetti. Treenit ovat olleet pieniä. Sisällä ollaan naksuteltu lähinnä uusia temppuja mielenvirkistykseksi.

Agilityn puolella ollaan treenattu todella paljon eri asioita, mutta superlyhyissä pätkissä. Parasta kisaamisessa (heti onnistumisen jälkeen) on se, että pääsee treenikentälle hiomaan vaikeita kohtia, joita on tullut vastaan. Siispä olemme hioneet mm. poispäinkäännöksiä. Koska kepit ovat kamalat, niillä on hiottu myös paljon pientä: kulmia itsenäisesti ja haltuunotoista, persjättöjä ja muutama leijeröintikin. Vielä on paljon töitä.

Kanin kontaktejakin pitäisi taas miettiä vähän, muttei liikaa. Kani juoksee 2on2offiin täysillä, kun teemme lankulla tai pelkällä alastulolla. Jokunen treeni itsenäisiäkin ollaan tehty alamäkeen laitetun lankun kanssa, ja vauhti pysyy yhtä hyvänä, vaikka olisin missä. En tajua, mikä Kanin ajattelussa muuttuu, kun loput puomista otetaan mukaan. Epämääräinen suunnitelma on nyt kuitenkin treenata lankkuja ja kisata välittämättä mistään, jotta luotto koiraan ja fiilis olisi mahdollisimman hyvä.

Nyt tärkeintä on kuitenkin nauttia yhteisestä ajasta täysillä, olimme sitten kotona, treeneissä tai kisoissa. Sillä sitä ei ainakaan lisää tule, kun opinnot kunnolla alkavat. Onneksi kaikista asioista ei kuitenkaan tarvitse luopua.

Viikon treenit ja piirikultaa joukkueelle!

Tässä taas viime viikon treeni- ja kisakuulumiset:

Keskiviikkona olimme Espoossa koirakoululla (Tmi Rähinä) treenaamassa temppuja ja tanssia. Oli hauskaa, pitkästä aikaan. Joskus ylä-asteikäisenä vietin kaikki keskiviikkoiltani kodikkaan tunnelman keskellä treenaillen. On ihanaa, kun olen taas raivannut aikaa uusien temppujen opettamiselle, ja koiratkin olivat aivan innoissaan tunnistaessaan paikan. Osallistuimme Kanin kanssa vielä näyttelytreeneihinkin. Ajattelin, että se on meille ajankohtaista (olen päättänyt, että se on meille ajankohtaista). Rakas Kaniini näyttää toki enemmän maaoravan ja supikoiran risteytykseltä kuin sheltiltä, mutta seisoo kuin patsas edessäni, kun pyydän.

Torstaina olimme taas Kanin kanssa Jennan agitreeneissä Lägillä. Teimme rataa, jonka ensimmäinen pätkä oli tästä postauksesta löytyvän ruotsalaisen kisaradan alku. Kellotimme pieniä pätkiä eri vaihtoehdoilla. Radan alku oli esimerkiksi nopein vastaanottamalla (kuten videolla) eikä sekunnin hitaammalla päällejuoksulla, jota aluksi ajattelin. Takaaleikkaus kepeille onnistui tosi hyvin, mutta oli selvästi hitain. Radan lopussa oli myös kohta, jossa vaihtoehtoina oli saksalainen, pakkovalssi tai japanialainen. Kahdelle ensimmäiselle onnistuimme saamaan ihmeellisesti aivan saman ajan, sadasosineen kaikkineen, ja viimeinen oli reippaasti nopein. Tällainen kellottelu on kyllä mielenkiintoista ja mitä parasta ennaltaehkäisemään kaavoihin kangistumista Tuon kaiken uskalluksen, rohkeuden ja luottamuksen kun vaan saisi mukaan kisaradoillekin!

Lauantaina voitimme medijoukkueemme kanssa piirimestaruuskultaa! Oli aivan huikeaa. Pitkään ollaan tällä ihanalla porukalla kerätty yhdessä osaamista ja kokemusta, ja nyt vihdoinkin onnistuttiin. Sade ja lätäköistä laikukas kenttä laski selvästi koirakoiden tulostasoa, mutta ankkurien vuoroon mennessä pahin kuuro oli onneksi ohi. Oma ratamme ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut - en ehtinyt yhteen valssiin ja vaihdoin ohjauksen lennosta sylkkäriksi. Sen jälkeen vielä melkein törmäsin yhteen hyppyyn, kun juoksin kiinni sylkkärissä menetettyä etumatkaa. Onneksi koiralla oli kuitenkin askeleet kohdillaan, ja teimme koko radan nopeimman nollan. Harmitus väliin jääneistä yksilöistä lieventyi kyllä huomattavasti. (:

Meidän varsin shelttivoittoinen joukkueemme... Kuva: Pia

Piirin kisoista alkaa mielestäni aina syksy. Tänä vuonna se on erilainen kuin mikään syksyni aikaisemmin. Uusia haasteita on luvassa, mutta uteliaisuus taitaa voittaa.

Liian vakavaa ja Lohjan kisat

Blogi oli pienellä katkolla ja sitä on nyt siistitty vähän, sekä sisällöllisesti että ulkoasusta. Tästä lähtien päivitykset varmaankin harvenevat. Olen tullut siihen tulokseen, että jos haluaa elää enemmän kuin unelmoida, kannattaa kirjoittaa vähemmän ja tehdä enemmän.

Agiharrastus on luisunut taas huonoon päin. Maailman ihanin ja hauskin harrastus on kuin varomatta muuttunut taas liian tosikkotouhuksi. Vakavasti muttei tosissaan, eiku.

Kani on ollut väsynyt. Ehkä siksi että on kesä ja olen paljon kotona, ja siksi että on kuuma, ja siksi että treenataan enemmän. Joten nyt ollaan treenattu taas vähemmän, ja seurailen koiran jaksamista.

Yksilöpiirimestiksiin ei päästä edes yrittämään, koska sekosin viikonpäivissä ja myöhästyin ilmosta päivällä. Itkupotkuraivarin ja suunnitelmien "soitan sinne uudestaan ja kerron kuinka hiton paljon oon näidenkin kisojen eteen tehnyt töitä, miten siistiä olisi kisata arvokisoissa, joissa on oikeasti mahiksia jne." toteuttamatta jättämisen jälkeen hengitän. Ne ovat vain agilitykisat.

En usko, että ihan kaikki asiat tapahtuvat jonkin syyn takia, mutta nyt tuntuu, että ehkä näin oli oikeasti tarkoitettu. Juoksemme viikon päästä Kanin kanssa yhden joukkueradan sen sijaan, että olisin vääntänyt väkisin vielä yksilöratojakin sen päälle. Nyt on vain yksi rata ja voimme rauhassa fiilistellä sitä. Voin unohtaa omat vaatimukseni ja nauttia ankkuripaikan ihanasta paineesta. Momo on varakoirana, joten ensimmäistä kertaa kisaan joukkueessa vain yhdellä koiralla.

Kani, edelleen SM:stä 2014. Kuva: Sirpa Saari

Kisaamassa Lägi-areenalla

Eilen oli ihanat pikkukisat Lohjalla. Ensimmäistä kertaa minulle Kermisen koukeroita, kivoja ratoja! Suoria kivoja linjoja, mutta haastavia keppikulmia, välistävetoja ja poispäinkäännöksiä. Vaikeinta on kuitenkin pitää pää kasassa, kun ajatukset serteistä ja tuplista ja ties mistä tykittää päähän pilaamaan ratoja ja fiiliksiä. Vaikeinta on oma peli. Keskittyä tekemiseen ja nauttia teknisistä onnistumisista. Mutta tänään meni jo paremmin.

Momolle 10 / 0 sij. 6. / 0 sij. 2. Momon ekalle radalle tuli typerä kielto suoraan nenän edessä olevan puomin ohi, kun hetsasin hölmösti, sekä keppivirhe sisääntulolta, kun en odottanut tarpeeksi. Seuraavilta radoilta tupla! Toisella radalla ohjaukseni oli parissa kohdassa ihan hitusen myöhässä. Tyypillisin moka Momon kanssa taitaa olla se, että aliarvioin sen estehakuisuuden ja ohjaukseni on vähän myöhässä. Viimeinen rata oli mielestäni jo oikein hyvä. Olen ihan älyttömän tyytyväinen Momoon. Se teki tosi hyvin sekä kepit että kontaktit ja oli taas ihana, reipas oma itsensä.

Kanille hyl / 0 sij. 1. / hyl. Kanin ekalla radalla hyvä nolla oli ihan pikkupikkumokasta kiinni. Toiseksi viimeisellä esteellä Kani ei ollut haltuunotossani ihan loppuun asti, enkä ehtinyt kääntää sitä tarpeeksi. Näin se luki poispäinkäännökseni viskiksi ja tuli saman hypyn uudestaan.

Toiselta radalta voittonolla, hip hei! Yksi murhe vähemmän. (: Hyvä rata, eipä siellä mitään vaikeaa ollutkaan. Puomi olisi kyllä ollut kiva saada videolle. Se oli loppusuoralla, ja pääsin poikkeuksellisesti juoksemaan aivan täysillä koko pitkän loppusuoran puomin ohi. Kanilla taisi mennä konseptit sekaisin, ja se loikkasi, kuitenkin osuen selvästi kontaktille. Luulen, että se aikoi kyllä pysähtyä, mutta muutti sitten mieltään - tai sitten olin jo vapauttanut sen ja se vaan ponnisti vähän vauhtia kontaktilta loppukiriin.

Viimeinen hyppäri meni kivasti, kunnes vikalla putkella en malttanut odottaa, että Kani menee putkeen vaan kiirehdin ja siitä kielto. Hyllyksi meni, kun kepit jäi kesken ja jotain säädin vikoillekin hypyille. Poispäinkäännöt ja sylkkärit pitää laittaa treenilistalle, kovasta vauhdista tai vähän kauempaa ne on usein hankalia.

Pelkäsin, miten Kani jaksaa, mutta nyt sateiden tultua se on ollut onneksi aika normaali eikä vaikuta väsyneeltä. Onneksi kisoissa lämpötila oli siedettävä ja kisatkin olivat hallissa. Hieman vain lisää huolellisuutta ja pikkujuttuja treeneissä eteenpäin, niin hyvin tämä tästä lähtee vielä rullaamaan.