Keskiviikkona olimme Espoossa koirakoululla (Tmi Rähinä) treenaamassa temppuja ja tanssia. Oli hauskaa, pitkästä aikaan. Joskus ylä-asteikäisenä vietin kaikki keskiviikkoiltani kodikkaan tunnelman keskellä treenaillen. On ihanaa, kun olen taas raivannut aikaa uusien temppujen opettamiselle, ja koiratkin olivat aivan innoissaan tunnistaessaan paikan. Osallistuimme Kanin kanssa vielä näyttelytreeneihinkin. Ajattelin, että se on meille ajankohtaista (olen päättänyt, että se on meille ajankohtaista). Rakas Kaniini näyttää toki enemmän maaoravan ja supikoiran risteytykseltä kuin sheltiltä, mutta seisoo kuin patsas edessäni, kun pyydän.
Torstaina olimme taas Kanin kanssa Jennan agitreeneissä Lägillä. Teimme rataa, jonka ensimmäinen pätkä oli tästä postauksesta löytyvän ruotsalaisen kisaradan alku. Kellotimme pieniä pätkiä eri vaihtoehdoilla. Radan alku oli esimerkiksi nopein vastaanottamalla (kuten videolla) eikä sekunnin hitaammalla päällejuoksulla, jota aluksi ajattelin. Takaaleikkaus kepeille onnistui tosi hyvin, mutta oli selvästi hitain. Radan lopussa oli myös kohta, jossa vaihtoehtoina oli saksalainen, pakkovalssi tai japanialainen. Kahdelle ensimmäiselle onnistuimme saamaan ihmeellisesti aivan saman ajan, sadasosineen kaikkineen, ja viimeinen oli reippaasti nopein. Tällainen kellottelu on kyllä mielenkiintoista ja mitä parasta ennaltaehkäisemään kaavoihin kangistumista Tuon kaiken uskalluksen, rohkeuden ja luottamuksen kun vaan saisi mukaan kisaradoillekin!
Lauantaina voitimme medijoukkueemme kanssa piirimestaruuskultaa! Oli aivan huikeaa. Pitkään ollaan tällä ihanalla porukalla kerätty yhdessä osaamista ja kokemusta, ja nyt vihdoinkin onnistuttiin. Sade ja lätäköistä laikukas kenttä laski selvästi koirakoiden tulostasoa, mutta ankkurien vuoroon mennessä pahin kuuro oli onneksi ohi. Oma ratamme ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut - en ehtinyt yhteen valssiin ja vaihdoin ohjauksen lennosta sylkkäriksi. Sen jälkeen vielä melkein törmäsin yhteen hyppyyn, kun juoksin kiinni sylkkärissä menetettyä etumatkaa. Onneksi koiralla oli kuitenkin askeleet kohdillaan, ja teimme koko radan nopeimman nollan. Harmitus väliin jääneistä yksilöistä lieventyi kyllä huomattavasti. (:
 |
| Meidän varsin shelttivoittoinen joukkueemme... Kuva: Pia |
Piirin kisoista alkaa mielestäni aina syksy. Tänä vuonna se on erilainen kuin mikään syksyni aikaisemmin. Uusia haasteita on luvassa, mutta uteliaisuus taitaa voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: