Kyllä, Goldie oli viikko sitten maanantaina ensimmäistä kertaa agihallilla! Neiti oli ihan tohkeissaan hallille pääsystä ja meillä oli tosi hauskaa. Ja oon itsekin tietysti aivan yhtä innoissani. Onhan Kaninkin kanssa ihana agittaa, mutta jotenkin itsellekin tekee hyvää päästä taas tutun ihanan Goldien kanssa tekemään, kun on ne niin erilaisia kuitenkin. Ja mulle ainakin agissa parasta on se, että saa tehdä juuri oman koiran kanssa yksilöllisenä koirakkona. Oon ihan mielettömän onnellinen, että Goldie saa jatkaa vielä agin parissa ja tietysti elää elämäänsä niin, että se on pienelle iloiselle koiralle elämisen arvoista. Tottakai Goldie on meidän oma sohva-champion, mutta en usko, että ainainen sohvalle jääminen olisi ollut siitä hauskaa, kyllä se kuitenkin tykkää metsässä juosta ja rakastaa treenaamistakin. Toivon mukaan saan myös selville, millaisella jaksotuksella sitä kannattaisi treenata. Siihen taitaa kyllä mennä koko koiran elinikä, mutta selvää on, että tauko on tehnyt hyvää.
Mitä me aijotaan nyt työstää, on kontaktit. 2-on-2-off on ollut itselleni paras, mutta himmailua on esiintynyt molemmilla koirilla. Syyttävä sormi osoittaa tietysti kouluttajaa. Mutta nyt Goldielle on löytynyt se, millä kontaktit saa toimiviksi. Kun monesti tapaa koiria, jotka ovat hulluina agilityyn, niin tässä maailmassa on vain yksi asia, johon Goldie on hulluna. Ja se on ruokakuppi! Ei ole ehkä ihan joka koiran menetelmä, että palkka on vapautus ruokakupille, mutta meillä toimii. Testasin myös Kanille, mutta ainakaan lyhyen aikavälin treeni ei ole osoittanut mitään suurta hyötyä, että kai se on sitten sille ihan sama, onko se ihan tavallinen purkin kansi. Lelun kanssa suoritukset on olleet parempia, joten Kanin kanssa jatketaan sillä.
Voisin kyllä jauhaa nyt tästä agilitysta loputtomiin, mutta ehkä on parempi vaan antaa liikkuvan kuvan kertoa se miljardi sanaa. Sen verran kyllä pohjustan, että rata on Agility – alkeista huipulle kirjasta (Pertti Vilander ja Hannele Nykänen), ykkösluokkalaisille tarkoitettu harjoitus, ja tämä on siis Goldien kolmas treeni leikkauksen jälkeen. Ja kyllä, minirimat. Enkä todellakaan saanut kerralla oikein! Kani lensi vaikka kuinka monta kertaa hyppyä aikaisemmin putkeen ja videolta kyllä näkyi ihan selvästi, että sinne ne minun hartianikin osoittaa. Ja putken jälkeen valssaaminen on tietysti vähän makuasia, mutta Kanilla viimeinen persjättö on just siinä hilkulla.
PS. Kyllä me ollaan myös tanssittu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: