Syksy meni, talvi tuli - treenisuunnitelmia

Tältä näytti meidän tämän syksyn/talven 2011 agitreenisuunnitelma:

Goldie	Kani
Kuntoutus Sen jälkeen jatko siitä, mihin jäätiin: lyhyitä, hauskoja treenejä täydellä teholla yksittäisiä kontaktiesteitä; nopeus persjätöt kepeille Kisoissa: varmistelut pois ja riskimeininki peliin panostus motivointiin	Ohjaus ja ratatyöskentely varmuutta ohjauksiin lyhyillä harjoituksilla motivoiva lelupalkka + palkan suunnan tarkastelu paljon paljon paljon leikkiä niin kuin aina Kepit valmiiksi – nopea ja varma takaaleikkaukset sivusuunnassa irtoaminen ja vedättäminen kun suoritusvarmuutta Kontaktit nopeat & selkeät myös liikkeen jatkuvuus erityiskatsaus puomiin

Goldie

Polvileikkauksesta kuntoutuminen sujui tosi hyvin, vaikka syksy oli raskas molemmille. Leikkaus tuntuu nyt tosi kaukaiselta, ihan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Goldiesta ei ole edes yhtään valokuvaa kipsin kanssa. Ei kuitenkaan ole helppoa katsella parhaan ystävänsä kärsimystä, varsinkin kun se on koira, eikä yhtään edes tiedä, miksi sattuu. Nyt se on kuitenkin ohi. Ainoa muutos taitaa olla se, että minustakin on kehkeytynyt sellainen ylihysteerinen koiran terveydentilan tarkkailija, johon kaikilla menee hermo, ja jota vain toiset samanlaista kokeneet voivat ymmärtää.

Nyt Goldie on ollut hallilla pari kertaa, ja täyttänyt tapansa mukaan kaikki odotukseni. Vauhtia löytyy, kontaktiesteiden nopeuttaminen ruokakupilla on täysin kirkkaana suunnitelmana päässäni ja persjätöt kepeille – kas, eihän se niitä ollut unohtanut. Tulevan vuoden haasteeksi jää siis kisaaminen. Se tulee olemaan todella mielenkiintoista, kun olen nyt tämän puoli vuotta päässyt harrastamaan Goldien kanssa agia vaan omassa pääkopassani. Agi on hyvin paljon aivotyöskentelyä ja miettimistä, ja nyt on siis puolen vuoden ajan hiottu treenisuunnitelma käytössä. Jännää, miten tulee menemään!

Kani

Miten paljon pikku Kaniini onkaan kasvanut!
Se ei ole enää pentu vaan kaunis nuori koira.

Kanin kanssa tekeminen varsinkin agiradalla tulee koko ajan helpommaksi. Silti, en olisi voinut uskoa, miten helposti sitä alkaa nauttia niistä pienistä kohdista, jolloin kaikki, tai ainakin melkein kaikki naksahtaa kohdilleen. Tuntuu myös, että aika nopeasti ollaan saatu yhä pidempiä kohtia menemään putkeen. Oma ohjaaminen ja liikkuminen on ihan uudella asteella, kunpa vaan se radanlukutaitokin seuraisi perässä... Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, sanotaan, ja Goldien jäädessä lomailemaan täyden panostuksen antaminen Kanille on ollut se hyvä juttu. Ei me olla mitään ihan hulluna treenattu, mutta kun rutiinia tulee, yhteistyö ja vuorovaikutuskin on ihan uutta luokkaa. Minä uskon koiraani enemmän ja Kani luottaa minuun enemmän. Yritän olla sen arvoinen.

Keppien kanssa ollaan oltu ihan superlaiskoja, sanotaan suoraan. Tai siis, minä olen ollut. Ensimmäiset lumihiutaleet tuntuivat ilkkuvan ”laiskimus, epäonnistuja!”. Niin olenkin, heh. Varsinkin kun lumet suli pois enkä siltikään treenannut. Mutta olen vakaasti päättänyt olla treenaamatta vakavasti, joten annan itselleni luvan treenata ne kepit valmiiksi vaikka vasta kesällä, jos sitten löytyy siihen intoa. Kontaktien kanssa ollaan pidemmällä, mutta ihan selvänä ei ole kuviot palkkaamisesta. Sekin täytyy vaan itse kokeilla ja todeta. Iloinen yllätys nyt ihan kuukauden sisään oli hyvin suuresti päänsärkyä tuottaneen keinun onnistuminen. Kani sai kamalan keinupelon tehtyään vahingossa lentokeinun, mutta kun kokeilin huvikseni treeneissä targettipalkalla, tuntui, että se oli kokonaan unohtanut koko jutun. Jokaisella toistolla meni lähemmäs keinun päätä, ja jo viidellä toistolla oli takatassuineen päivineen kontaktipinnalla. Voi miksi, miksi en ikinä opi? Ongelmiin ei tule ratkaisua niitä vatvomalla ja jankkaamalla. Paras antaa vähän aikaa olla, niin kyllä ne selviää kuin huomaamatta. Tiedän, ettei toimi kaikilla, mutta minulla kyllä.

Koko vuoden mittaisia tavoitteita en ole tehnyt enkä tule tekemäänkään. Tämän vuoden alussa Goldie tai emäntänsä eivät olleet koskaan kisanneet. Puhumattakaan Kanista, joka ponnisti hyppyyn kahden kolmen metrin päästä rimasta ja laskeutui ihan riman viereen. Se nyt vaan on niin, että vuosi on liian pitkä aika suunnitella yhtään mitään.

Vuosi 2012 lähtee käyntiin treeneillä, jotka menevät tutuilla kaavoilla. Suunnitelmien ydin on maksimaalinen hauskanpito ja se antaa kaikelle niin paljon liikkumavaraa. Ainakin Goldien kanssa testaillaan parit kisat alkuvuodesta ja suunnitellaan sen mukaan jatkoa, ja Kani menee lonkka-, polvi- yms. tutkimuksiin. Elämä osaa kuitenkin aina yllättää, suunnitteli tai ei.

Riehakasta Joulua ja tassujen täyteistä Uutta Vuotta 2012!