Olen totaalikyllästynyt kilometripäivityksiin, joten yritän nyt kirjoittaa ihan todella pikaisesti.
Maanantaina päästiin Kanin kanssa ekoihin treeneihin sitten oman taukoni. Purin patoutuneet agressioni juoksemiseen enkä kyllä säästellyt lonkkaa yhtään. Olin onnellinen, kun mitään kipuja ei perästä päin kuitenkaan tullut. Treeneissä oikeastaan kaikki muu sujui kivasti, paitsi se yksi ainoa asia, jota ollaan treenattu - avokulmat. :D Muutaman kontaktinkin Kani varasti, mutta en enää pitkään aikaan ole natseillut siitä. Pikemminkin toisin päin, olen superiloinen, koska Kani varastaa vain silloin, kun sillä on hyvä vire. Varastaa saa, kuhan ei himmaa, kun yleensä se pysähtyminenkin on omasta käskytyksestäni kiinni.
Mutta niin, tosiaan, hyvin tämä jalka toimii! (: Ei enää satu, ja piirimestiksiin voi lähteä hyvillä mielin. Kovin teräskunnossa ei onneksi tarvitse olla selviytyäkseen muutamasta agiradasta. Pidemmän matkan juokseminen tietysti vielä arveluttaa ja fillarointiakin olen lääkärin käskyjä kiltisti noudattaen vältellyt, mutta toistaiseksi kouluhommat ja muut menot pitävät niin kiireisinä, ettei kunnon lenkeillekään ole oikein ehtinyt. Pitää varmaan yrittää tehdä asialle jotain, koska yhtään kevyemmäksi tuo opiskelu ei ainakaan tuosta mene. Kisailu taitaa jäädä ainakin alkusyksystä vähemmälle, mutta ainakin koulutuksia on luvassa. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: