 |
| Momo on meidän poissaollessamme kaivanut niin paljon luita, että sen nenänpää on ihan kulunut. Nennu-raukka. |
Olen edelleen kipeä, ja se on tyhmää. Onneksi jonkinasteinen treenaaminen onnistuu puolikuntoisenakin. Esim. muutamia seuraamispätkiä olkkarin lattialla ja räsymattojuoksutusta ulkona.
Momo on ollut iloinen, kun saa tanssia. Olen melkein unohtanut, kuinka nopeasti se oppii, ja miten paljon se rakastaa, kun saa oivaltaa taas jotain uutta. Olemme työstäneet lähinnä sivuaskelia, peruuttamisia ja vähän positioiden välisiä linkkejä - lähinnä siis tuota HTM-puolta, sattuneista syistä... (; Nadjasta on ollut tosi paljon apua. Tanssia kannattaa treenata kaverin kanssa, koska kahdessa päässä on enemmän ideoita kuin yhdessä.
Mitä tulee räsymattoihin, on ihan supervaikeaa katsoa, juokseeko koira vai hyppääkö. Momon kanssa kokeilin kolmea eri kameraa, ja lopulta keksin videoida sen verran pitkän pätkän, että voin verrata toista laukkaa ensimmäiseen. Sillä on niin pomppiva juoksutyyli muutenkin. Kanin kanssa on sitten vielä vaikeampaa, koska vauhtia on vielä enemmän. Onneksi ainakin parhaat ja huonoimmat askellukset tunnistan paljaalla silmällä jo aika hyvin, ehkä (toivottavasti).
Nyt treenaamiseen tulee kuitenkin taas taukoa, kun lähden jälleen kerran lääkärin kautta leirille. Treenitauko ahdistaa enemmän kuin koskaan, mutta tekee varmaan todellisuudessa ihan hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: