Treenikiireitä ja heinäkuun lista

Viikko on ollut täynnä treeniä. Nyt tai ei koskaan. Lähes paniikinomainen treenikuumeeni ei johdu kunnianhimosta, perfektionismista tai edes tyypillisestä suorituskeskeisyydestäni. Se johtuu siitä, etten tiedä, milloin seuraavan kerran voin elää tällaista elämää. Ei pitäisi spekuloida, mutta jos joudun lähtemään ja koirat jäävät... Ja entä jos olemme (melkein) erossa kuukausia, vuosia!? (Ei.) Haluan viettää nyt jokaikisen hetken maailmani parhaiden koirien kanssa.

Kani, SM2014. Kuva Sirpa Saari.

Mietin, että voisin siirtää treenilistapäivitykset postauksien puolelle, tai ainakin kirjoittaa muutoksista. Näin voin katsoa paremmin myös menneitä tekemisiä, ja löytää uusia/vanhoja treeni-ideoita. Samalla huomaa tehokkaasti, jos jokin asia on jäänyt listalle pyörimään, eikä sitä ole muistanut ottaa treeneihin. Ja tulee muutenkin pohdittua, miten treenit etenee.

En ole listojen kanssa orjallinen. Ne auttavat minua treenaamaan järkevästi varsinkin nyt, kun ohjattuja treenejä ei ole. Suunnittelen aina yksittäiset treenit. Muuten kokonaisuus ratkaisee. Ongelmien ratkaiseminen sujuu kuitenkin parhaiten, kun ne pilkotaan osiin.

Hieman ohi aiheen, mutta toisaalta suomalaisessa kulttuurissa hieman ärsyttää juuri ns. ongelmalähtöisyys. Suunnitelmista ja oletuksista poikkeavat asiat ovat aina lähtökohtaisesti ongelmia, ja tulevat näin suoraan liitetyksi negatiiviseen pohjavireeseen. Jos koira ei vaikka käänny, se on ongelma, paha asia, josta on päästävä eroon. Samalla päästään sitten eroon muutamista muistakin asioista, kuten vaikka vauhdista ja draivista.

En nyt sano, että kaiken negatiivisen voisi kääntää positiiviseksi. Sellainen on ärsyttävää, se ei ole totta. Sisimmässään varmasti jokainen rakastaa vaikeuksien kautta voittoon -tarinoita, minä ainakin. Se on luonnollista, ja tarpeellistakin - se luo jatkumoita, tervettä eheyttä asioihin. Paljon helpompaa on kuitenkin välillä oppia elämään heikkouksien kanssa kuin huijata itseään turhautuneena. Eikä heikkouksien kanssa eläminen tarkoita sitä, että pitäisi jämähtää paikoilleen tai olla näkemättä mahdollisuuksia.

HEINÄKUUN TREENILISTA (AGILITY)

KANI

• kepit
  - itsenäiset kulmat, joka suunnasta
  - päällejuoksut
  - tiukat takaaleikkaukset
  - persjätöt, rohkeat sellaiset
  - loppuosan häiriöt, varsinkin putket
  - nopeus
  
• keinu, loppuun asti, itsenäisyys, viretila ylös lelupalkalla
• merkkaukset, erityisesti pakkovalssit
• saksalaiset ja twistit
• vippaukset
• putkijarrut
• leijeröinnit, varsinkin kontaktiesteet
• putki-puomi-erottelut

Yhtenä päivänä mietin ratatyöskentelyä kokonaisuutena, ja mietin, mikä radalla on kaikista epävarmin asia. Luotan koiriini kaikilla esteillä ja teen nykyään yhä rohkeampia ohjausvalintoja, mutta kepeillä on selvää epävarmuutta. Ajatus persjätöstä kisaradalla tuntuu hirveältä, ja vaikka kulmia ollaan työstetty, eivät nekään ole niin luotettavat kuin haluaisin. Meillä on niin paljon töitä kepeillä! Lisäksi minua sapettaa asia, että Goldie on kepeillä Kania paljon nopeampi. Se tarkoittaa sitä, että Kanille tarvitaan lisää draivia. Pitäisi oikein kellottaa, niin voisi hämmästellä asiaa vielä vähän.

Kulmia ja loppuosan juttuja haluan treenata nyt verkoilla. Pitäisi muutama sellainen siis väkertää. Suosin usein menetelmiä, joissa koira saa itse ymmärtää. Paimenten kanssa tämä on välillä rasittavaa, kun virheet jäävät päälle eikä omaa liikkumista saa yhtä rohkeaksi kuin sen pitäisi olla. Verkoilla koiralta otetaan pois mahdollisuus tehdä väärin, ja toivon, että näin oikea juttu jää päälle.

Kontakteista en sano Kanin kanssa vielä mitään. Siihen on syynsä - ei ole vielä sellainen olo. Ja siihen menisi liikaa aikaa, turhaan. Nopeasti kartoitettuna vuoden toinen kontaktikriisi on unohdettu ja edessä on mielenkiintoista treeniä. Tämän hetken tilanne: puomin alastulo on (arvokisojen jäljiltä, ehkä) hajalla ja A:n Kani juoksee läpi, muttei rehellisesti (se ei oikeasti juokse, siihen ei voi luottaa). On siis aika ottaa taas rennommin, hengittää syvään ja muistutella itselleen, että se nyt vaan kuuluu agilityyn, että kontaktit hajoilee ja v*tuttaa. Ja yrittää kaikesta huolimatta nauttia treenaamisesta.

Listan harmaalta osuudelta ollaan treenattu kunnolla kaikkea vippauksia lukuunottamatta, mutta jääköön sinne roikkumaan. Vahvistus tekee aina hyvää.

GOLDIE

• kepit, ks. Kanin lista
• kontaktit - etupalkalla osana rataa, myös ohjaaja edellä
• putket - itsenäisiä kulmia ja putken tarjoamista ilman käskysanaa
• takaakierrot ja saksalaiset

Momon kanssa agility on nyt ollut aika toissijaista tanssin rinnalla. Keppien kohdalla lähinnä kulmat ja sokkarit olisivat nyt ne oleellisimmat. Eniten haluan keskittyä kontakteihin. Momo tekee tosi hyvin etupalkalla, mutten ole koskaan ketjuttanut hyvää tekemistä osaksi rataa. Aion siis keskittyä siihen ja katsoa, mitä kisakontakteille tapahtuu.

Momo joukkue-sm:ssä. Kuva Miira Ikonen.

Putkien kanssa tapahtui jossain vaiheessa jotain ihmeellistä. Momo todella hakee niitä! Siitä
huolimatta, että treenaaminen tuntui jotenkin turhauttavalta - luultavasti siksi, etten uskonut, että kehitystä voisi tapahtua. Taas yksi todiste siitä, että luonnostaan hieman huonommin irtoavaa koiraa kannattaa treenata. Luotan nykyään Momoon. En ehkä sataprosenttisesti, mutta melkein. Luottamus tekee ohjauksestani parempaa, ja osaan paremmin antaa koiralle tilaa sen sijaan, että menisin putken suulle asti kiljumaan sille, mitä tehdä. Niin on taas parempi agility myös hieman hauskempaa agilitya. Siinä on tarpeeksi syytä kunnon treeniin.

Muokkaus 25.7.: Lisäsin Kanille vielä leijeröinnit ja erottelut. Puomin leijeröintejä treenattiin joskus ennen karsintoja aika hyvälle mallille, mutten edes muista, milloin viimeksi olisin tehnyt erotteluja!