Onnellista

Kevät saapui lempeänä ja lämpöisenä. On vaikeaa malttaa pysyä sisällä, kun aurinko kutsuu ulos. Olen onnellinen kahdestatoista rapatassusta, kolmesta kuraisesta mahasta ja pörröhännästä täynnä risuja ja havuja, jotka odottavat minua lenkin jälkeen kylppärissä. Hoitokoira Luffe on jo täysin sopeutunut vähän vauhdikkaampaan elämänmenoon, ja viikko on mennyt tosi nopeasti.

Koirat ovat innostuneet peuhaamaan oikein kunnolla. Kani on keksinyt, että kun Luffella on suussaan lelu, sen housuhapsut ovat vapaata riistaa. Luppana-Reppana on aika hauskan näköinen yrittäessään juosta pieni sheltinretale lahkeisiinsa niitattuna.

Aussiepoika viihdyttää minua erityisesti myös ilmeikkyydellään. Ruskeiden, eloisten nappisilmien rinnalla omat shelttini tuntuvat ihan nappisilmäisille nukeille. Parasta on, kun poika hivuttautuu lenkillä vaivihkaa vierelleni ja vilkuilee silmäkulmastaan herkkujen toivossa.

Luppakorvan luoksetulotkin ovat jo tosi hyviä, paljon hienompia kuin omilla koirillani. Kun koira on peruskoulutettu huolellisesti, suuriakin muutoksia voi saada aikaan ihan muutamassa päivässä oikealla palkkauksella. Pitkien metsälenkkien lisäksi olemme jatkaneet myös temppuilua. Luffe on harjoitellut ryömimistä, pyörimistä ja takaperin jalkojen välistä pujottelua, joista viimeisin taitaa sujua parhaiten. Omien koirieni kanssa olen keskittynyt lähinnä seuraamiseen.

Kaniini täytti torstaina neljä vuotta. Juhlistimme tätä nakkikynttiläkakulla naapurin lainamummon kanssa. (: Olen jo tottunut siihen, että se on aikuinen eikä jäänyt ikuisesti pieneksi pehmoiseksi pennuksi. Hieno koira siitä on kyllä tullut. Päästäisiin vaan pian taas agilityradoille kisailemaan...

Katselen keväällä agilitykenttiä muuten pitkästä aikaa myös kouluttajan näkökulmasta. Tällä kaudella vedän edistyneemmän ryhmän lisäksi myös yhden alkeiskurssin. Olen todella innoissani siitä, että saan jakaa intohimoni maailman parhaaseen koiraurheilulajiin jälleen uusien ihmisten kanssa. Toivottavasti mahdollisimman moni jää koukkuun. (;