Aksakisat meni eilen aika persiilleen. Tehtiin vain yksi nolla (Kanin kanssa tietenkin) ja sekin oli täynnä koiran väsymystä, levähtäneitä kaarteita ja ohjausta ilman luottamusta koiraan. Kani melkein pysähtyy pariin otteeseen, koska olin tiellä. Kauas jäi kärki.
Tuli tehtyä vaikka minkämoista muutakin hölmöä. Hyppärillä keppien takana oli putki, joka oli ihan mahdoton. Vikalla radalla valssasin Kanin linjalle niin, että se luiskahti kakkosväliin, enkä jaksanut enää turhia korjailla. Kuumuus oli sietämätön, meistä kolmesta ainoastaan Momo oli oma reipas itsensä.
Jos jotain hyvää, niin Kanin puomi oli tosi hyvä. Uskaltaisin jopa sanoa, että nopea.
Momo kulki tosiaan hyvin! Ohjasin sitä reilusti, kerrankin - annoin tilaa ja luotin... Parit kepit vain jäi kesken, mokomat.
Ei huvita agility. Silloin pitää levätä. Mennä uimaan, treenata hassuja temppuja olkkarin matolla ja katsella, kun koirat metsästävät kärpäsiä. Kuunnella, kun ne haukkuvat unissaan.
Ja lähteä treenikentälle tyyppivirheitä korjailemaan, luulisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: