Koiratanssit Jyväskylässä

Hetki, ennen kuin musiikki loppuu.

Koira pitää tassujaan käsieni päällä ja katsoo suoraan silmiini,

 aurinko paistaa kultaiseen turkkiin, kevyt tuulenvire, odotamme. 

Täydellistä.

Takana on pitkä viikonloppu Keski-Suomessa sukulaisten luona. Minä en olisi minä, jos en yhdistäisi reissuun sopivasti osuneita koiratanssikisoja. Eikä rakkaat sukulaiset olisi rakkaita sukulaisia, jos eivät lähtisi innoissaan mukaan huolto- ja kannustusjoukoiksi!

Tällä kertaa kisasimme vain freestylessa. Mutta otimme Kaninkin mukaan! Kani ei varsinaisesti ole tanssikoira, mutta on treenannut silti hurjan määrän kaikkea "turhaa" siinä missä Momokin. Kani on varmasti ollut valmis kisoihin jo pitkään, mutta itse olin ehkä vasta nyt valmis viemään välillä kiihtyvän ja nopealiikkeisen Kanin kehään. Enää se ei ole niin vakavaa.

Kanin musiikki oli Anna Puuta, niin kuin Goldienkin ensimmäinen tanssimusiikki. Olen tiennyt jo monta vuotta, että Anna ja merikarhu on laulumme, jos joskus astumme kehään ensimmäistä kertaa. Koreografian kasaaminen oli helppoa - lähtökohtana oli, että tassut ohjaajan jalkojen päällä kävelemistä on paljon (se on Kanin lempitemppu, se osaa sen vaikka unissaan ja kestää uskomattoman pitkiä toistoja). Aloitustemppu oli ainoa ihan uusi temppu (joka napattiin Nadjan Hipiltä), ja se ei sitten kisatilanteessa onnistunut ihan loppuun asti, mistä vähän sähläystä. Muuten kaikki meni ihan nappiin.



Muiden alo-kisaajien ohjelmat tuntuivat olevan superpitkiä, kun taas omamme oli juuri minimikeston. Mielenkiinnolla seurasin siis, miten oma lyhyt mutta huoliteltu ohjelmamme sijoittuisi muihin nähden. Hyvin kävi, 179,33 p ja kuma, sij. 2./12. (Voittaja oli venäläinen, joka olisi varmaan saanut ohjelmallaan kuman avoimessa luokassakin.) Laatu ennen määrää pätee siis täälläkin.

Hurjan ylpeä olen pikku Kaniinistani! Tuntuu niin hassulta katsella sitä tuolla kehässä, tanssimassa. Kanikin näyttää vähän siltä, että sillä on vähän hölmö olo - tai sitten vaan kuvittelen. Tai sitten sillä on aina sellainen olo.

Monipuolisesti vaikeitakin liikkeitä, hyvä kontakti ja erittäin tasapainoinen ohjelma. 90/90, yht. 180 p - Tiina Jounio
Vaikeitakin liikkeitä säilytetty ohjelmaan. Kiva alkuliike. Ohjaajan liikkumisesta plussaa. 89/91, yht. 180 p - Heli Nousiainen
89/89, yht. 178 - Marita Packalén

Goldien kanssa lähdin kehään jotenkin tosi hyvällä asenteella. Jotenkin minulle luontevampaa olisi ollut vatvoa hulluna tulostavoitteita ja sitä, tuleeko se kuma nyt. Mutta ei. Edellisen päivän treenit (älä koskaan treenaa edellisenä päivänä äläkä varsinkaan väsyneenä) olivat menneet niin päin puuta kun vaan voi. Tästä ohjelmassa näkyy mm. hajonnut korin ympäri peruuttamistemppu, jonka koira onneksi korjasi kisatilanteessa. Ennen vuoroamme olin kuitenkin tosi rauhallinen. Ajattelin vain, että tehdään se, mitä ollaan harjoiteltu ja joko se sujuu tai sitten ei, ei sillä niin väliä - tehdään oma suoritus. Samaa oli serkkuni kuiskaillut koirani korvaan aamiaispöydässä: oma peli.



Momo meni hienosti. Kisatilanteessa kaipasin lisää terävyyttä, mutta videolta katsottuna koiran intensiteetti on parempi kuin miltä kehässä tuntui. Harjoitellessa alkuperäisistä suunnitelmista lyhennetty ohjelma tuntui hajanaiselta ja kiireiseltä, mutta kisatilanteessa se ei tuntunut enää yhtään siltä. Se oli rauhallinen ja yksinkertainen. Kannatti kuunnella taas viisaita sanoja. ;) Oli ihanaa tanssia Momon kanssa. Tästä siis 174 p, kuma ja sij. 1./6.

Kaunis ja rauhallinen ohjelma, hyvä yhteistyö. 84/85, yht. 169 p - Tiina Jounio
Upea kontakti, tosi toisiaan tukeva pari. Muutama liikekielto. 85/87, yht. 172 p - Heli Nousiainen
90/91, yht. 181 p - Marita Packalén

Näissä kisoissa oli ensimmäistä kertaa koiratanssikisoissa myös psyykkinen puoli kohdillaan. En ollut liian hemostunut, vaan oikeastaan aika rauhallinen. Jännitin juuri sopivasti enkä ottanut turhia paineita, ja keskityin omiin suorituksiini. Olisipa aina näin helppoa saada puhdas nautinto koirien kanssa tekemisestä.

Loppujen lopuksi se on aika yksinkertaista. Oma peli. Aina.