Matkalla

Tällä viikolla...


1. Olen ollut töissä erityisriparilla maailman ihanimmassa Vivamossa. Hieno työkokemus, vaikka väsyttää.

Paikka on ihan uskomaton. On aaseja ja lampaita, hiljaisuuden puutarha ja monta muuta paikkaa, jossa voi levätä ja rauhoittua. Töistä ja muusta huolimatta unohdin kokonaan stressata. Vaikka on ollut kiire, olen silti ehtinyt tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisin: kohdata ihmisiä, kuvata, levätä ja juosta. Ehkä osaan kotonakin.

 

2. Puolessa välissä viikkoa ajoin yksin 300 kilometriä tervehtimään iloista rakasta ruskeavalkoista ja muita tärkeitä. (Ja siinä sivussa ohuiden seinien sisään selittämään erinomaisuuttani ymmärtäville kasvoille.) Samana päivänä ajoin suoraan takaisin leirille leikkimään Esterin autoa.

Värisen, kun ajattelen, kuinka paljon tukea olen viime aikoina saanut. Kiitän, mutta tuntuu, ettei se mitenkään riitä. Kiitos silti.

Sielu lepäsi sielläkin. Tuntuu, kuin olisin ollut poissa vain muutaman päivän, joiden aikana jää suli ja ruoho heräsi. Palaan vielä.

3. Nyt olen kotona. Leikimme Kanin kanssa takapihalla, ja mietin, olisiko pitänyt tehdä enemmän arvokkaiden karkeloiden eteen. Ei ehkä. Emme ole valmiita, mutta olemme hassuja, iloisia ja innostuneita. Se riittää.

Olen naksutellut keppikulmia, ja huomenna molemmat koirat saavat kontaktitreenin, joka toivon mukaan menee hyvin. Sitten taas pakkaan laukut. Se ei ole huono asia. Olen onnellisimmillani, kun olen koko ajan pienessä liikkeessä.


Kaunis, höpsö koirani. Kunpa maailma olisi meille lempeä.