Ratatreeniä Navalassa

Ihanaa päästä taas arkeen ja treenaamiseen kiinni. Tarkoitus on nyt (ja tulevaisuudessakin) treenata lyhyesti mahdollisimman korkeassa vireessä. Kontaktejakin tulee helposti tehtyä liikaa, vaikka oikeasti ne kannattaisi ehkä yhdistää ratatreeniin ja palkata satunnaisesti pysähtymisestä. Haasteena on myös viedä lyhyitäkin treenejä pois mukavuusalueelta ja lähteä rohkeasti kokeilemaan uutta.

Eeviksen Myy

Kontaktien kanssa olen päässyt eroon perfektionismista. Suurimmalla osalla koirakoista kontaktit ovat vähän vinksallaan ja hyviä ratoja tehdään silti. Kokonaiskuva on se, mikä ratkaisee. Maanantaina teimme muutamia puomeja Sennin silmien alla, ja tuli kehuja! Se on iso juttu se. :D Siinä on ehkä ainoa ihminen, jonka mielipiteeseen luotan tässä asiassa sataprosenttisesti. Kukaan muu ei ole nähnyt koko matkaamme alusta asti, saati sitten sanoisi asioita suoraan. Kiitos. :) Nyt on vielä varmempi tunne siitä, että oikeaan suuntaan ollaan taas menossa.

Illalla tehtiin vielä tasan kaksi ratavetoa, jotka videoilla alla. Eipä ole tullut pitkään aikaan mitään kuvattuakaan. (Johtuu siitä, että videoista iskee aina itseinho...) Oli kyllä hauskaa, Eevis oli ihan fiiliksissä ja se tarttui! Itse voisin ehkä käyttää enemmän energiaa juoksemiseen kuin nauramiseen. Lähtöjäkin pitäisi taas treenata sellaisiksi, että sekä koira että ohjaaja lähtevät suoraan täydellä draivilla. Alun jaakotusta jäin myös näin jälkeen päin miettimään, ei ollut oikea paikka sille. Ainakin jonkin sortin pyörityshärdelli olisi voinut olla kokeilemisen arvoinen juttu.

Ja jos joskus lähden täältä kauaksikin, Navalaa tulen varmasti kaipaamaan.

Kani, Moona, Muussen, Momo

Myy

Seuraavana etappina meillä on Kanin kanssa mm-karsinnat Rovaniemellä. Harkitsin lähtemistä. Kymmenen tunnin automatka ei tämän koiran kanssa olisi tullut kysymykseenkään, mutta kisapaikalla ei ilman autoa oikein pärjää. Nyt onneksi saadaan osa matkasta taitettua junalla.

Olen aika kunnianhimoinen, mutta en anna sen sumentaa ajatteluani. Ensisijaisesti kisaan kuitenkin siksi, että se on hauskaa sekä minun että koiran mielestä. Koiralle on ihan sama, ollaanko arvokisoissa vai epiksissä. Itsekin yritän tehdä täysillä, olin sitten kisoissa tai treeneissä. Parasta on olla radalla, ja mitä pidemmälle lähtee, sitä suurempi osa ajasta kuluu johonkin muuhun. Tältä kantilta katsottuna yksien arvokisojen jättäminen väliin tuntuu aika pieneltä. En kai sitten arvosta mahdollisuutta tarpeeksi. Mutta ainakin olen kiitollinen joka ikisestä päivästä koirieni kanssa.

Mutta matkaan lähdetään, ja toivottavasti en joudu katumaan. Kisaaminen vaatii tavoitteita, ja korkeat tavoitteet vaativat arvokisoja. (Kaikkia mahdollisia arvokisoja.) Meillä on kaikki hyvin, surkean epäaktiivisesta kisavuodesta huolimatta. Sitä suuremmalla syyllä nyt haluan tarttua kaikkiin tilaisuuksiin ja nauttia täysillä. Toivon, että saamme taas hiukan kokemusta, paljon motivaatiota ja rutkasti treeni-ideoita. Askel lähemmäs unelmia.

PS. Fiilistelen.