Maanantaina avasin verhot aamulla ja järkytyin lumesta. Juoksin koirien kanssa metsään katsomaan, mitä valkovuokoille oli käynyt.
Sitten tuli aurinko, ja muistin, että on sittenkin kevät. Ihan hullua, ei niin kaunokielisesti. Eli siis ihmeellistä.
Tänään mulla on ensimmäinen vapaapäivä viikkoihin, ehkä jopa vuosiin, enkä oikein osaa olla. Onneksi tulossa on kuitenkin kaikkea ihanaa.
Ihanaa on muun muassa agiryhmäläiseni. Ne on iloisia ja taitavia ja lupaa olla nauramatta mun onnettomille ratapiirroksille. (Eikä suutu, vaikka laitan niitä siirtämään hyppyjä edestakas, kun en osaa rakentaa rataa. Siis musta ei koskaan tule ratamestaria, pysyn kyllä tiukasti kisaajien puolella.)
Mulla on roppakaupalla intoa ja toistaiseksi köyhän miehen radanpiirrustusohjelma. Mietin silti sellaista, että voisiko musta tulla maailman paras agilitykouluttaja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita. (: